Yövahti löi kolmannen vuoron.
Kuun kultaiset aallot haalistuvat,
Otavan jadesanka alenee,
laskemme sormia apuna käyttäen,
milloin länsituulet tulevat,
emmekä tajua ajan virtaavan pois
kuin joki pimeässä.
-Su DongPo-
Olen allapäin Suomesta kuuluvien ikävien uutisten vuoksi. Pakkasin illalla tavarani ja aamulla yritän saada lentolipun Suomeen. Siivosin asuntoni ja lähden ilman hyvästejä ystävilleni.
Elämä on yllätyksiä täynnä, nyt ikäviä. Läheiseni on sairastunut vakavasti. Itkettää!
Ehdin aamupäivällä hankkia lentolipun Bangkokiin. Sen joudun perumaan.
Luovutin passini sihteerikölle aamulla ehjänä ja takaisin tuli ensimmäinen sivu irronneena. Ups! Oppilaat hankkivat nestemäistä liimaa jolla sivu on tarkoitus fixata. Ystävä varotteli etten laittaisi sitä nestemäistä liimaa ja eriskeeperin tyyppinen olisi kuulemma parempi vaihtoehto. Saas nähdä miten käy. Ystäväni lupasi korjata, kertoi osaavansa sen tehdä. Onko minulla voimassa olevaa passia korjauksen jälkeen, jää nähtäväksi. Syytä olisi olla. Lähden ensimmäisellä koneella Suomeen.
Toisen ystäväni kanssa olin eilen lounaalla. Keskustelimme Kiinan itsenäisyyspäivän vietosta. Perheen parissa aikoo sen viettää. Harmitteli kun aviomies joutuu olemaan matkoilla ja nyt ystäväni ei tiedä voiko ja osaako nauttia juhlasta ollenkaan. Huomaan hänen olevan tosi harmissaan, kun itsenäisyys ja keski-syksyn juhla on merkittäviä tapahtumia täällä. Keskustelimme Kiinan historian tapahtumista. Hän näytti olevan hyvin perillä mitä tässä maassa on tapahtunut. Kerroin myös Suomessa viime vuosisadan alussa käydystä kansalaissodasta.
Ystäväni totesi - kohteliaisuutena- minun olevan kovasti kiinalainen. Kiinalaisin ulkomaalainen mitä hän tuntee, ja hän tuntee kuulemma aika monta. Mitenhän siihenkin kommentiin suhtautuisi? Yritin varovaisesti tiedustella millalailla kiinalainen olen. En kuulemma turhaan panikoi aseptiikan kanssa. Eli kuulemma syön suoraan ”kadulta”. Ja hallitsen hyvin syömäpuikoilla aterioinnin. Osaan ottaa elämän rennosti. Huomaan ystäväni luulevan tuntevansa minut. Eipä kovin hyvin tunne. Aseptiikka on must juttu minulle. Jotain kuitenkin lienee minuun tarttunut kiinalaista, kun eilen skypetin suomeen niin ystäväni pyysi muutaman kerran etten korottaisi ääntäni. Minäkö? Ilmeisesti innostuessani ääneni nousee uhkaavasti ja pahinta etten itse sitä enää huomaa.
Annoin tänään myös helmikaulanauhani korjattavaksi, lukko epäkunnossa. Hieman empien sen tein. Saas nähdä onko yllätys vastassa kun saan sen korjattuna. Pahin mitä voi tapahtua on ettei kaulanauhassani ole lukkoa enää ollenkaan. En panikoi, odotan ihan rauhassa, perästä kuuluu. Tarvitsen sen kuitenkin heti aamulla tai se jää Kiinaan odottamaan paluutani. Palaanko tänne ja milloin, jää nähtäväksi. Minua tarvitaan nyt Suomessa.
Kuun kultaiset aallot haalistuvat,
Otavan jadesanka alenee,
laskemme sormia apuna käyttäen,
milloin länsituulet tulevat,
emmekä tajua ajan virtaavan pois
kuin joki pimeässä.
-Su DongPo-
Olen allapäin Suomesta kuuluvien ikävien uutisten vuoksi. Pakkasin illalla tavarani ja aamulla yritän saada lentolipun Suomeen. Siivosin asuntoni ja lähden ilman hyvästejä ystävilleni.
Elämä on yllätyksiä täynnä, nyt ikäviä. Läheiseni on sairastunut vakavasti. Itkettää!
Ehdin aamupäivällä hankkia lentolipun Bangkokiin. Sen joudun perumaan.
Luovutin passini sihteerikölle aamulla ehjänä ja takaisin tuli ensimmäinen sivu irronneena. Ups! Oppilaat hankkivat nestemäistä liimaa jolla sivu on tarkoitus fixata. Ystävä varotteli etten laittaisi sitä nestemäistä liimaa ja eriskeeperin tyyppinen olisi kuulemma parempi vaihtoehto. Saas nähdä miten käy. Ystäväni lupasi korjata, kertoi osaavansa sen tehdä. Onko minulla voimassa olevaa passia korjauksen jälkeen, jää nähtäväksi. Syytä olisi olla. Lähden ensimmäisellä koneella Suomeen.
Toisen ystäväni kanssa olin eilen lounaalla. Keskustelimme Kiinan itsenäisyyspäivän vietosta. Perheen parissa aikoo sen viettää. Harmitteli kun aviomies joutuu olemaan matkoilla ja nyt ystäväni ei tiedä voiko ja osaako nauttia juhlasta ollenkaan. Huomaan hänen olevan tosi harmissaan, kun itsenäisyys ja keski-syksyn juhla on merkittäviä tapahtumia täällä. Keskustelimme Kiinan historian tapahtumista. Hän näytti olevan hyvin perillä mitä tässä maassa on tapahtunut. Kerroin myös Suomessa viime vuosisadan alussa käydystä kansalaissodasta.
Ystäväni totesi - kohteliaisuutena- minun olevan kovasti kiinalainen. Kiinalaisin ulkomaalainen mitä hän tuntee, ja hän tuntee kuulemma aika monta. Mitenhän siihenkin kommentiin suhtautuisi? Yritin varovaisesti tiedustella millalailla kiinalainen olen. En kuulemma turhaan panikoi aseptiikan kanssa. Eli kuulemma syön suoraan ”kadulta”. Ja hallitsen hyvin syömäpuikoilla aterioinnin. Osaan ottaa elämän rennosti. Huomaan ystäväni luulevan tuntevansa minut. Eipä kovin hyvin tunne. Aseptiikka on must juttu minulle. Jotain kuitenkin lienee minuun tarttunut kiinalaista, kun eilen skypetin suomeen niin ystäväni pyysi muutaman kerran etten korottaisi ääntäni. Minäkö? Ilmeisesti innostuessani ääneni nousee uhkaavasti ja pahinta etten itse sitä enää huomaa.
Annoin tänään myös helmikaulanauhani korjattavaksi, lukko epäkunnossa. Hieman empien sen tein. Saas nähdä onko yllätys vastassa kun saan sen korjattuna. Pahin mitä voi tapahtua on ettei kaulanauhassani ole lukkoa enää ollenkaan. En panikoi, odotan ihan rauhassa, perästä kuuluu. Tarvitsen sen kuitenkin heti aamulla tai se jää Kiinaan odottamaan paluutani. Palaanko tänne ja milloin, jää nähtäväksi. Minua tarvitaan nyt Suomessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti