perjantai 4. syyskuuta 2009

Kiinalaisprinsessan uni









































Istun tässä kirjoittamassa pukeutuneena ulkoilukerrastoon. Aamusta saakka on lämpöä ollut vain hieman yli 20 astetta. Paleltaa ja flunssa vaivaa. Viikko sujunut nopeasti, ei meinaa perässä pysyä, johtuneeko että lystinpidossa aika kuluu ”siivillä”. Täällä on suomalaisia kyläilemässä ja heidän ja kiinalaisten kanssa on tullut istuttua lounaalla ja päivällisellä, eikä kovin kuivin suin ole tullut oltua. Haa! Nyt tutut Suomessa ei tätä usko ja näyttävät pyörittävän päätänsä. Totta se vain on, olen naukkaillut tiistaina ja vielä keskiviikkonakin, vähän baijiua, sitä saamarin riisiviinaa eli pontikkaa. Ja muutaman kupin punaviiniä josta saan päänsäryn. Onneksi apteekista löytyy rohdot siihenkin vaivaan.

Totesin pomolle että nyt maljojen kohottaminen minun osalta saa riittää. Ja uhkasin jättää ruokapippalot jatkossa väliin jos ei juomingit vähene. Kiinalaisten kanssa ei parane ruveta kaveeraamaan, joutuu niitä ganbeita kohottelemaan tämän tästä. Yksikin kiinalaismies väitti että minä huiputan kun sanottuani ganbein kippasin vain puolet maljasta. Yritin selitellä että huomennakin töihin pitäisi kyetä. Parasta näissä tilaisuuksissa on että tapaa mielenkiintoisia ihmisiä ja saa kiinnostavia kutsuja. Nytkin olisi kutsu vierailla Honkongin kupeessa, erikoishallintoalueella olevaan Shenzshenin kaupunkiin. Päivällisellä oli pariskunta joilla on komponenttitehdas siellä. Niinpä! Kaikki kohta on Kiinassa.

Kuulin että täällä saa Nokian uusinta puhelinta jo myynnistä. Tosin on copy. Tapasin myös varjonyrkkeilyklubin omistajan. Lupasi hövelisti opettaa minut, keski-ikäisen naisen varjonyrkkeilemään. Mielenkiintoista. Ja tapasin vielä jonkin sortin taiteilijan. Ihan ei selvinnyt mitä mies taiteilee. Huomennakin menen lounaalle ja ilmoitin jo etukäteen että minulle pitää varata juomiseksi vettä. Keskiviikon kiinalaisisäntä lähti omalla autolla päivälliseltä pois vaikka kävelykin tuotti ongelmaa. Meille muille sentään kutsui selvät autonkuljettajat. Täällä on menossa puhalluskampanja. Ja kortti lähtee useaksi kuukaudeksi pois, jos jää humalassa ajosta kiinni.

Katuremontti ei näytä pääsevän valmiiksi saakka. Luulin jo alkuviikosta että harjakaiset olisi tulossa. Vaan mitä ne äijät teki! Aukaisivat kaivinkoneella katupohjan uudestaan auki, kun olivat unohtaneet laittaa niitä betoniputkia sinne kadun alle. Toivottomia kuhnareita ne kadunrakennuspomot ovat, rakennusmiehet tekee mitä käsketään. Jos pomo sanoo ”katukuopat suljetaan” niin ei siinä kiinalaisrakentajalla ole paljon sanottavaa. Kun suunnitelma puuttuu niin näin voi käydä, putket jää laittamatta.

Tässä matkanvarrella on tullut monenmoista tavaraa vastaan mitä en kiinalaiselta ostaisi. Ne tavarat näyttää ihan asiallisilta mutta kun niitä käyttää alkaa huomaamaan niissä ikäviä virheitä. Esimerkiksi ostin urheilusandaalit, näyttää hyvältä mutta tuntuu pahalta niillä tovin käveltyäni. Ei joustoa eikä pehmustuksia ole kengissä. Vaatteiden saumat on kuin ”juostenkustu ”, anteeksi ilmaisu. Kiinalaisissa feikkituotteissa kai suunniteltu VIIMEISTELY puuttuu.

Kiinalainen ei koskaan ole yksin, aina löytyy seuraksi toinen kiinalainen. Paitsi nukkuessa, saattaa nähdä yksin nukkuvan kiinalaisen. Kiinalainen pystyy nukkumaan asennossa kuin asennossa ja yllättävissä paikoissa. Siinä montakertaa pokassa on pitämistä kun törmää nukkujaan. Lounasaikaan ei parane mennä esim. virastoihin, kauppoihin tai kauneussalonkiin asioimaan. Tätä en aina muista ja ensitöiksi joudun herättämään työntekijän. ”Herätys, saisinko yhden leivän”. Tai "kaunis morsian, herätys - sulhanen lienee jo kirkossa". Tai kuten viime lauantaina kun olin kasvohoidossa, niin ihmettelin mihin se työntekijä mahtoi mennä, ensin laittoi minulle naamion, jonka alta ei tietystikään näe mitään mutta onneksi kuulee. Hetken kuluttua kuulin viereisestä hoitovuoteesta siroa kuorsausta. Hitto, kesken hoidon kosmetologi päätti ottaa päivätorkut ja nukkui vielä pommiin, niin etten saanut maksamaani käsihierontaa. Kyllä potutti. Oma oli vika. Jatkossa menen aamusta.

Tuttavani väitti erään kiinalaisvähemmistön nukkuvan kuulemma kyykyssä. Lieneekö totta. Olen pohtinut tätä kiinalaisten unentarvetta. Voiko 1,3 miljardia ihmistä kärsiä narkolepsiasta, siis sairaudesta jossa tahtomattaan nukahtelee milloin mihinkin. Tätä kannattaisi selvittää. Vai voiko taustalla olla tarve päästä pois tästä ahdistavasta ja rumasta maailmasta, hetkeksi unelmoimaan… paratiisista katse suunnattuna länteen. Ja nyt tarkoitan ilmansuuntaa - länteen. Kiinalaisille mm paratiisi sijaitsee lännessä ja kuolleet pyritään hautamaan kaupungin länsiportin puolelle.

Minäkin olen viimeaikoina ryhtynyt nukkumaan päiväunia työpäivän jälkeen. Sen verran rankkaa on viimeaikoina ollut. Ja taidan myös unelmoida lännen lännestä tai pehmeistä Thaimaan palmurannoista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti