torstai 10. syyskuuta 2009

Aurinko paistaa aina sateen jälkeen



































Tuijotan tätä tyhjää sivua, yhtään järkevää ajatusta ei päässäni tunnu liikkuvan. Yritän lähestyä blogini aihetta ”mitä ajattelin tänään” - ajatuksella. Viheliästä, on brunetiksi niin blondimainen olo!

Kulunut viikko on ollut hurjan kuuma. Tiistaina alkoi Mianyangissa intiaanikesä, oli mittarissa 38 astetta. Onneksi luokassani on ilmastointilaite ja muutenkin luokkani poikkeaa tavallisesta kiinalaiskoulun luokasta, siisteyden ja viihtyvyyden osalta. Luokka on länsimaalainen monine ”herkkuineen”. Videotykki, valkotaulu, kopiokone etc. Turhaa tässä kehuskelen kun … keskiviikko-aamuna todellisuus tuli vastaan, saapuessani saunalämpöiseen luokkaan. Totesin ilmastointilaitteen menneen epäkuntoon. Vielä tänään torstaina korjaajaa ei ole kuulunut. Niinpä! Opettaa kaksi päivää ”jälkilöylyssä” pehmentää ikävästi pääkopan. Ensi helmikuun pakkasilla päätin muistella - kuumaa kesää Kiinassa.

Eilen oli kolmen yhdeksikön – koodi 999 - päivä. Kiinalaisille tärkeä avioliittoon rekisteröintipäivä. Sana yhdeksän lausutaan samoin kuin – ikuisesti. Päivä vahvistaa hääparien toivetta ikuisesta liitosta. Katukuvassa päivä ei erityisemmin erottunut. Oppilaat eivät tunteneet ketään jotka olisi valinneet hääpäiväksi kolmos-yhdeksikön-päivän.

Kuumuus purkautui viimeyönä trooppiseksi ukkosmyrskyksi. Heräsin klo 2.30 siihen että ikkunat helisi ja salamoi. Hetken kuluttua salama löi tähän taloon ja alakerrassa ikkunoita rikkoontui ja sähköt meni poikki. Taskulampun valossa istuin sängyssä ja kieltämättä epämiellyttävä olo oli. Odotin milloin se pallosalama tulee pistorasiasta. Ei tullut mutta torakka tuli käsivarttani pitkin, en jaksanut edes kiljaista vaan heitin sen jonnekin pimeyteen ja keskityin pitämään hysterian poissa, ” en ajattele sitä tänään vaan ajattelen sitä huomenna” siihen nukahdin ja heräsin aamulla. Sähköt edelleen oli poissa kun töihin lähdin. Töihin kävellessä väsyneenä pohdin, että olen liian vanha tällaiseen extreme kokemuksiin, nyt loppui tämä helvetin kohellus, lähden Suomeen. Piste!

Apeana koululle tullessani muistin että tänään on opettajien päivä. Heti aamusta sain jokaiselta oppilaalta neilikan sidottuna kauniiksi seppeleeksi. Ja omenan, omena symboloi siunausta. Oppilaat lauloivat kiinalaisen laulun ”aurinko paistaa aina sateen jälkeen”- hyvä valinta, öisen ukkosmyrkyn jälkeen. Päätin harkita vielä kotiin lähtemistä, kun tuo katutyökin on kohtpuoliin valmistumassa.

Katutyöt ovat nytkähtäneet uudelleen käyntiin tauon jälkeen ja viimepäivinä mukavasti edenneet. On siis toivoa päästä ennen talvea kulkemaan siistillä kadulla kuin konsanaan kaupungin alueella tuleekin. Tänään laitettiin jo betoninsekoitus-puuroa tienpohjaksi. Ja jonkinlaista harsomattoa siellä parhaillaan levittävät. Ja kadutkin ovat saamassa laattaa. Jo oli aikakin. Olen joutunut kuukauden verran rämpimään milloin millaisessakin ”suossa”.
Ja haloo! Jätevuori oli yön aikana kadonnut pihalta. Hienoa! Kummasti öisin tapahtuu isoja asioita. Tulee uusia taloja, katuja ja vaikka mitä. Kiinalaiset haluavat yllättää niin hyvässä kuin pahassakin.

Pitkään kadoksissa ollut sanakirjakin löytyi opettajanpöydältä tänään. Kukaan ei näyttänyt tietävän mistä se oli tullut. Ovela palautuspäivä, kaiken lahjonnan jälkeen en viitsinyt asiasta sanoa enempää. Uskon sanakirjan olevan kopioitu monenmonen kertaisesti.

Töiden jälkeen pistäydyin vielä toimistolla. Sain pomolta myös opettajanpäivälahja. Vau! Pullon paikallista baijiua. Hyvä valinta, suklaakin olisi käynyt. Minulla on menossa nenävalkaisu- syyskuu. Tiedetään nämä ulkomaan komennukset, maksa sökönä palataan kotisuomeen. Päätin säästää baijiun Suomeen ystävien krapulajuomaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti