Kolmena aamuna portinvartijan rouva on mitannut otsasta lämmön kaikilta talosta kadulle menijöiltä. Jos lämpöä on niin takaisin kotiin käännytettäisiin. Aamulla rouva taas osoitteli pistoolin tapaisella mittarilla otsaani, merkki LO paloi joten saatoin lähteä portista ulos. Samalla rouva huusi perääni ja uusinta mittausta vaati, nyt osoitti vasempaan kaulaan ja heti kohta myös oikeaan kaulaan sillä pistoolillaan. Mittari näytti lopulta 36,3 astetta ja nyt sain luvan lähteä töihin. Tarkkaa on!
Täällä on H1N1 sikaflunssaa esiintynyt kouluissa ja ihmiset ovat suojautuneet suu-nenäsuojuksilla. Ei niistä ole hyötyä. Parempi olisi välttää ihmismassoja. Mitenhän ihmismassat Kiinassa voisi välttää?
Näitä aseptiikka-asioita olen teroittanut opiskelijoiden mieliin. Aivasta alaviistoon kainaloon ja muistaa pestä käsiä. Ja surutta olen laittanut pesemään kädet, ellei ole itse ymmärtänyt mennä. Jos sikaflunssan täällä saan joudun sen myös täällä sairastamaan, eivät ota koneeseen sairasta, eikä ole edes fiksua lähteä muita tartuttamaan. Tänään oli koulussa vedet poikki, niinpä käsienpesu ei aina onnistu vaikka haluaisikin.
Maanantai-illalla klo 20.30 oveeni hakattiin, pari miestä tuli Lonkun sihteerikön kanssa korjaamaan ilmapuhaltimen ja vaihtoivat lamppuja ehjiin. Vessassani on neljä lämpölamppua jotka nyt korjattiin ja lämpösäteily tekee suihkussa olon hyvin miellyttäväksi, muuten kylmässä asunnossa. Eihän niillä miehillä tietenkään ollut vaihtolamppuja mukana ja sihteerikkö-paran laittoivat ostamaan muutaman lampun ja sillä aikaa tarjosin herraseuralle teetä ja opettajamaisesti tutustutin miehet suomen karttaan. Ihan niin tein, kun yleensä ”Finland on kiinalaisille England”. Päätin nyt riittää! Niinpä, ainakin kaksi kiinalaista korjausmiestä tietää tasan tarkkaan missä Suomi seisoo kartalla. Lämpöpuhallin tuli kuntoon ja puhdistivat vielä suodattimetkin. Lopuksi sain ohjeet olla erittäin varovainen asuntoni rätisevien sähkölaitteiden kanssa. Riski saada sähköisku on ilmeinen. No, lupasin olla hyvin huolellinen. Sihteerikkö toi tullessaan minulle paksun täkin. Uuden karhean pölisevä oli. Laitan blogiini kuvia miten täkkejä täällä tehdään lumpuista. Se on mielenkiintoista puuhaa, vaatii jonkinsortin näppäryyttä.
Nämä katutyöt saa minut toisinaan raivonpartaalle, aina kun luulen homman olevan jo kohta valmis tapahtuu jotain käsittämätöntä. Kas kummaa, palatessani eilen töistä, se uusi kestopäällystetty katu oli taas kaivettu auki kerrostaloni portin kohdalta yli ajotien. En millään jaksa ymmärtää kiinalaisten logiikkaa. Onko todella niin vaikeaa pistää ne putket ja tehdä viemärikaivot kaikki samanaikaisesti, eikä tipoittain. Kotikaupunkini katupäällikölle irvaillaan juuri näistä samoista asioista, mutta kyllä kiinalaiset menee kirkkaasti ohi hölmöläisten hommillaan. Olen ottanut tehtäväkseni dokumentoida pikkutarkasti kiinalaista katutöiden etenemistä ja suunnittelen kevääksi luentosarjaa aiheesta, työnimenä vaikkapa ”hei, tehdään katu.. ensin otetaan vähän sutta ja lisätään joukkoon sopivasti sekundaa”. Tai "Kiinalaista kadunrakentamista ennen ja nyt". Luentovarauksia voi tehdä sähköpostiini. Kadunrakentamista täällä on ollut mielenkiintoista seurata, todella. Odotan innolla onko täällä tapana pitää myös harjakaisia, niihin menen takuulla kuokkimaan. Koko kesän olen saanut kärsiä tästä katutouhusta niin jotain hauskaa minunkin tulee saada irti, olkoon sitten harjakaiset. Päätin juoda oluen jos tarjoavat ja pikkupuheenkin ajattelin pitää. Kiinnitän muutamiin yksityiskohtiin pomojen huomion ihan vastaisuudenvaralle. Kiinalainen on hyvin oppivainen ihminen.
Illalla menin suht aikaisin nukkumaan kun rotta-Jorma melskasi tuttuun tapaansa keittiössäni enkä viitsinyt sitä älämölöä katsella. No, aamulla totesin ähäskutti ! Siitäs sait! Jormarukka oli heittänyt lopulta henkensä ja onnistunut astumaan virittämääni ansaan. Kauanpa tämä suhde sitten kestikin. Yritin kyllä suostutella Jormaa muuttamaan jonnekin muualle, koska Murphyn lakikin sanoo, joskus se ansa laukeaa. Näin kävi, olisi uskonut naisen sanaa. Jorman turkissa pesineet kirputkin ovat lähteneet muuttokuorman kanssa, toivottavasti kauas pois. Nyt sitten on ongelma, miten ilkeän tyhjentää sen ansan. Yäk ! Joudun ilmeisesti pyytämään jotain minua rohkeampaa naapuria viemään Jorman roskikseen. Tulipas ongelma. Jännityksellä odotan saapuuko Jorman pikkuserkku seuraavaksi minua ilahduttamaan. Minulla on ilmiömäinen kyky vetää eläimiä puoleeni. Riskit on olemassa jos pelehtii minun kanssani, minulla saattaa olla mustanlesken ominaisuuksia; Jorma on listitty ja Wagner-sika syöty.
Täällä on H1N1 sikaflunssaa esiintynyt kouluissa ja ihmiset ovat suojautuneet suu-nenäsuojuksilla. Ei niistä ole hyötyä. Parempi olisi välttää ihmismassoja. Mitenhän ihmismassat Kiinassa voisi välttää?
Näitä aseptiikka-asioita olen teroittanut opiskelijoiden mieliin. Aivasta alaviistoon kainaloon ja muistaa pestä käsiä. Ja surutta olen laittanut pesemään kädet, ellei ole itse ymmärtänyt mennä. Jos sikaflunssan täällä saan joudun sen myös täällä sairastamaan, eivät ota koneeseen sairasta, eikä ole edes fiksua lähteä muita tartuttamaan. Tänään oli koulussa vedet poikki, niinpä käsienpesu ei aina onnistu vaikka haluaisikin.
Maanantai-illalla klo 20.30 oveeni hakattiin, pari miestä tuli Lonkun sihteerikön kanssa korjaamaan ilmapuhaltimen ja vaihtoivat lamppuja ehjiin. Vessassani on neljä lämpölamppua jotka nyt korjattiin ja lämpösäteily tekee suihkussa olon hyvin miellyttäväksi, muuten kylmässä asunnossa. Eihän niillä miehillä tietenkään ollut vaihtolamppuja mukana ja sihteerikkö-paran laittoivat ostamaan muutaman lampun ja sillä aikaa tarjosin herraseuralle teetä ja opettajamaisesti tutustutin miehet suomen karttaan. Ihan niin tein, kun yleensä ”Finland on kiinalaisille England”. Päätin nyt riittää! Niinpä, ainakin kaksi kiinalaista korjausmiestä tietää tasan tarkkaan missä Suomi seisoo kartalla. Lämpöpuhallin tuli kuntoon ja puhdistivat vielä suodattimetkin. Lopuksi sain ohjeet olla erittäin varovainen asuntoni rätisevien sähkölaitteiden kanssa. Riski saada sähköisku on ilmeinen. No, lupasin olla hyvin huolellinen. Sihteerikkö toi tullessaan minulle paksun täkin. Uuden karhean pölisevä oli. Laitan blogiini kuvia miten täkkejä täällä tehdään lumpuista. Se on mielenkiintoista puuhaa, vaatii jonkinsortin näppäryyttä.
Nämä katutyöt saa minut toisinaan raivonpartaalle, aina kun luulen homman olevan jo kohta valmis tapahtuu jotain käsittämätöntä. Kas kummaa, palatessani eilen töistä, se uusi kestopäällystetty katu oli taas kaivettu auki kerrostaloni portin kohdalta yli ajotien. En millään jaksa ymmärtää kiinalaisten logiikkaa. Onko todella niin vaikeaa pistää ne putket ja tehdä viemärikaivot kaikki samanaikaisesti, eikä tipoittain. Kotikaupunkini katupäällikölle irvaillaan juuri näistä samoista asioista, mutta kyllä kiinalaiset menee kirkkaasti ohi hölmöläisten hommillaan. Olen ottanut tehtäväkseni dokumentoida pikkutarkasti kiinalaista katutöiden etenemistä ja suunnittelen kevääksi luentosarjaa aiheesta, työnimenä vaikkapa ”hei, tehdään katu.. ensin otetaan vähän sutta ja lisätään joukkoon sopivasti sekundaa”. Tai "Kiinalaista kadunrakentamista ennen ja nyt". Luentovarauksia voi tehdä sähköpostiini. Kadunrakentamista täällä on ollut mielenkiintoista seurata, todella. Odotan innolla onko täällä tapana pitää myös harjakaisia, niihin menen takuulla kuokkimaan. Koko kesän olen saanut kärsiä tästä katutouhusta niin jotain hauskaa minunkin tulee saada irti, olkoon sitten harjakaiset. Päätin juoda oluen jos tarjoavat ja pikkupuheenkin ajattelin pitää. Kiinnitän muutamiin yksityiskohtiin pomojen huomion ihan vastaisuudenvaralle. Kiinalainen on hyvin oppivainen ihminen.
Illalla menin suht aikaisin nukkumaan kun rotta-Jorma melskasi tuttuun tapaansa keittiössäni enkä viitsinyt sitä älämölöä katsella. No, aamulla totesin ähäskutti ! Siitäs sait! Jormarukka oli heittänyt lopulta henkensä ja onnistunut astumaan virittämääni ansaan. Kauanpa tämä suhde sitten kestikin. Yritin kyllä suostutella Jormaa muuttamaan jonnekin muualle, koska Murphyn lakikin sanoo, joskus se ansa laukeaa. Näin kävi, olisi uskonut naisen sanaa. Jorman turkissa pesineet kirputkin ovat lähteneet muuttokuorman kanssa, toivottavasti kauas pois. Nyt sitten on ongelma, miten ilkeän tyhjentää sen ansan. Yäk ! Joudun ilmeisesti pyytämään jotain minua rohkeampaa naapuria viemään Jorman roskikseen. Tulipas ongelma. Jännityksellä odotan saapuuko Jorman pikkuserkku seuraavaksi minua ilahduttamaan. Minulla on ilmiömäinen kyky vetää eläimiä puoleeni. Riskit on olemassa jos pelehtii minun kanssani, minulla saattaa olla mustanlesken ominaisuuksia; Jorma on listitty ja Wagner-sika syöty.
the death mouse looks so terrible >.<
VastaaPoista