Kerrostalokyttääjä

Herään täällä aikaisin, suomessa parhaillaan porukat on lähdössä lauantai-iltaa viettämään baariin. Naapurin kukko on jaksanut laulaa jo yli tunnin.

Kun kukko lopettaa niin tuossa viereisessä moskeijassa aloittaa imaani tai mikä lienee, kutsumaan muslimeja aamurukoukseen. Mongolit Tsingiskaani ja kaverinsa Kublaikaani (mitenhän kirjoitetaan) toi islamin uskon Kiinaan joskus aikojen alussa valloittaessaan tämän osan mannerta. Kiinalaisista noin pari prosenttia on muslimeja.

Alle 5 % kiinalaisista on kristittyjä, se tarkoittaa ainakin yli 40miljoonaa ihmistä ja määrä lisääntyy miljoonan vuosivauhdilla.(Kiinalaisten pääluku on viimeksi laskettu 2004). Olin Leshanissa marras-joulukuussa ja olin sopinut kristittyjen ystävieni kanssa että menemme ensimmäisenä adventtina kirkkoon. Ja niin menimme, silloin on Kiinassakin jo suht kylmää. Eikä kirkossa tietenkään ollut lämmitystä kuten ei Kiinassa yleensäkään. Tunnelma oli harras. Kirkonmenot hyvin ”luterilaiset” . Jopa minä osasin nousta oikealla hetkellä ylös. Ystäväni käänsi englanniksi mitä pappi puhui. Yllätys oli moinen kun hän kertoi pohjoisen maasta jossa asuu joulupukki. Ja joulukuusesta joka koristellaan kauniiksi, lumesta ja jäästä ja poroista ja tietysti joulunsanomasta. Liikutuin.. ihan niin kuin olisi tiennyt minun suomalaisen olevan siellä kirkossa kaukana läheisistäni. Saattoi toki tietääkin.

Kunfutselaisuus ”valtionuskonto” ja taolaisuus ovat vallitsevia ”uskontoja” täällä Kiinassa. Kungfutse loi filosofian miten ihmisten tulisi elää ja suhtautua toisiinsa. Hän toteaa esim. kuolemanjälkeisestä elämästä viisaasti ” mehän emme tunne vielä edes elämääkään, kuinka silloin tietäisimme mitään kuolemastakaan”.
Taolaisuus on muinaisen Lao Tzen filosofiaa. Ajatuksena on pitää elämä ja asiat yksinkertaisina ja sopusoinnussa Jangin ja Jingin avulla. LaoTze on todennut; ”jos pidättäydyt sekaantumasta ihmisten asioihin, he alkavat huolehtia niistä itse”. Niinpä!

Lisäksi on Buddhalaisuus ja kielletty Falun Gong-ryhmittymä ja muita luonnonuskontoja.

Minusta on tullut kerrostalokyttääjä. Kun naapurin ovelle hakataan. Siis oikeasti hakataan nyrkillä ja huudetaan ”avaa.. ootko kotona”, niin menen kurkistamaan ovisilmästä, kuka moukka siellä oikein metelöi. Kaasumittarin lukija saattaa jyskyttää oveeni illalla klo 22.30, ihan normaalia tai aamulla klo 7 ei mitään rajaa. Ja aina pitäisi olla valmiina avamaan oven tuiki tuntemattomalle. Käsite – työaika- on kiinalaisille ihan vierasta. Ja hänen kaasunkulutus-kirjanpitovihko, - kuin ennen vanhaan kun tupakka-askin kanteen tehtiin tärkeitä laskelmia. Tässä kerrostalossa asuessani, joutuu pakosta naapureiden kanssa olemaan läheisissä tekemisissä. Ja houkutus sekaantua heidän elämään vaatii toisinaan ponnisteluja. Iltaisin perheet heittävät roskapussit porraskäytävään odottamaan aamua ja ei tarvitse kovinkaan vilkasta mielikuvitusta pohtia mitä yönaikana roskille tapahtuu. Keittiöstäni kurkistan naapurirapun alakerran keittiöön mitä ruokaa siellä tehdään. Ja vastapäisen asunnon mies riisuu aina paitansa avonaisen ikkunan edessä. Perhana! Joku päivä otan siitä kuvan, eiköhän lopeta pelehtimisen ikkunan edessä.

Portinvartija-pariskunta asuu kymmenen neliön ulkorakennuksessa. Siellä on ainakin sänky ja tv, mitä sitä muuta tarvitseekaan. Ulkona pestään pyykit ja astiat ja ulkohuussikin on. Syö, nuku ja avaa porttia, ei käy kateeksi. Aina ystävällisesti tervehtivät. Kiinalaiset ystäväni jättävät minulle osoitetut viestit portille. Portti lukitaan klo 23 ja kerran olen joutunut herättämään portinvartijan avamaan portin hintaan 1 y.

Eipä kiinalaisillakaan kynnys ole korkea sekaantua minun asioihin. Heidän on helpompi lähestyä ulkomaalaista kuin omiaan. Perinteet määrittävät pitkälti kuka saa ja missä asemassa puhua ja kenelle. Riski kasvojen menettämiseen on kai pienempi meidän isojalkaisten kanssa, voi hetkeksi unohtaa perinteet. Tarkkana kuitenkin kannattaa olla ettei aiheuta käytöksellään kasvojen menetystä kiinalaiselle, ja onnistua saamaan itselleen loppuelämäksi vihollisen. Valehtelijaksi kiinalaista ei pidä syyttää, pahin mahdollinen syytös, koska heille totuus on käsite joka muuntautuu tilanteen mukaan, olematta kuitenkaan vale.

Pesukoneestani meinasi tulla kynnyskysymys Kiinassa olemiselleni. Suututti ja harkitsin hetken hakevani sairaalan rakennustyömaalta betonijauhetta ja pesen koko koneen rautaiseen harkkokuntoon. Lopulta oli pakko opetella pesemään, vaihdan vettä ja päästän pois, otan uutta, olisi melkein sama jos ihan vain käsin ne pyykit pesisin. Kiukkuisena sitten olen pyykkiä pessyt. Kunnes havahduin -mihin minulla täällä Kiinassa on niin kiire? Ei mihinkään, jouluun on pitkä matka ja pyykin pesu on terapeuttista, saa käsillään jotain konkreettista tekemistä. Ja loppujen lopuksi olen aivan huvittunut koko masiinaan. Se linkoaa mutta niin kovalla metelillä etten kehtaa sitä linkoa käyttää. Säälittää naapurit jotka sitä joutuisivat kuuntelemaan.

Olen kuluneen viikon ollut puolikuntoinen. Ensin vatsaa väänsi ja sitten se kääntyi flunssan puolelle. Harmittaa kun jätin ne punaiset alusasut ostamatta. Ja tässä on tulos, heti flunssa iski. Kuntosalilta on pukannut viestiä ” missä olet, kun muutamaan päivään sinua ei ole näkynyt”- mukavaa kun joku kaipaa.

Eilen oli ystävällä syntymäpäivä. Mitä miehelle lahjaksi? Kukkien kanssa on syytä olla varovainen. Kysyin neuvoa ystävältä, sanoi ”osta muutama neilikka ja yksi lilja mutta ei missään tapauksessa miehelle ruusuja”. Harkitsin baijua, paikallista pontikkaa. Täällä tosin nuoret miehet juovat viskiä vihreällä teellä. Juhlat oli 4 tähden hotellissa. Lonkku kustansi synttärikemut joten ganbei kunnossa illalla nukkumaan menin. Meitä oli kolmetoista juhlijaa. Ja puheita riitti, laajasti kiittelimme toisiamme yhteistyöstä ja ystävyydestä. Punaviiniä joimme, kiinalainen ystäväni kysyi ”eikö tämä punaviini maistu ihan etikalle” - olin varovaisesti sama mieltä. Seurueen vanhemmat mieshenkilöt tarjoutuivat harjoittelupotilaaksi – taisin luvata ottaa heidät katetrointipotilaaksi.

Juhlat jatkuivat karaokebaarissa – minä kuitenkin päätin painua asunnolle nukkumaan, kun sitä Kirkan biisin - surun pyyhit silmistäni pois- sanat oli vielä etsintävaiheessa. Kun lauletaan niin lauletaan sitten kunnolla. Olen opettanut oppilailleni ”jänis istui maassa torkkuen…” ja ensiviikolla opetan "hämähämähäkki kiipes langalle".

Kiinalaiset ovat ehdotelleet ja kyselleet milloin pidän tupaantulijaiset, sellaiset länsimaalaiset. Lupasin viikon kuluttua keittää keltaista kalakeittoa, muunneltuna kiinalaisittain ”keltaisen joen kalakeittoa a`MaYa”. Pitäisi lainata jostain kattila sille keitolle. Ja lusikatkin.

Lauantai aamulla klo 5.55 maa taas vaihteeksi tärähteli, siihenkin olen ilmeisesti tottunut, ei aihettanut ylimääräisiä tykytyksiä. Keskipiste selvisi päivällä, oli 85km päässä ja 35km syvyydessä 4,7 Richterillä.