Olen saanut kyselyjä Suomesta, miksi uusi blogini ei ilmesty? Olenko sairas vai mitä on tapahtunut?
Ei hätää, täällä kaikki kunnossa. Olen vain ollut tosi kiireinen, työ vaatii panostamista ja lisäksi Kiinan tie- ja vesilaitos-rakennushallitus on tarvinnut konsultaatiota jota auliisti olen käynyt antamassa. Lisäksi tämä elokuun helvetillinen kuumuus vaatii veronsa.
Aloitetaanpa alusta! Kaikki alkoi viime viikonloppuna, aamulla heräsin kovaan pump pump pump –meteliin. Kuin olisi paalutettu kerrostalonpohjaa. Ikkunasta katsoessani hämmästykseni oli valtava, viereisen tyhjän tontin kasvimaapalstat oli jyrätty tasaiseksi. Mitä ihmettä! Ja miehiä oli erilaisten maatyökoneiden kanssa. Yksi lähitalo oli pelkkää tiilimurskaa ja kadunvarren korkeaa tiiliaitaa juuri pistettiin päreiksi. Nyt uskon että Kiinassa saattaa talo nousta yhdessä yössä, sen verran vauhdikasta touhua täällä on viikon ajan ollut. Kiinalaiset rakennusmiehet ovat ahkeria ja aikaansaavia. Rakennusmiehet ovat pieniä ja laihoja miehiä jotka kolmessa vuorossa koko ajan paiskii töitä. SAK ja kumppanit voisivat lähettää solidaarisuusviestin kiinalaisille rakentajille. Täällä, jos et tee kovasti töitä, ei seuraavana päivänä rakentajan tarvitse edes tulla, näin minulle on kerrottu. Kiinassa taitaa olla vain velvollisuuksia ei oikeuksia.
Seuraavaksi kaksi katua suljettiin ja kaivinkoneet kaivoi kadut totaalisesti auki. Sinne kadun pohjalle kirvesmiehet rakensivat filmivanerista jotain pömpeleitä, joka sitten valettiin. Nyt on valut kuivuneet ja homma jatkuu. On tehty kasvimaan viereen uusi katu ja samalla jatkunut vanhojen katujen auki kaivaminen. Tämän kotitaloni muuri kaadettiin ja tilalle tuotiin kuorma-autollinen tiiliä. Ja nyt parhaillaan pihalla jotain valetaan. Ei tässä oikein pysy perässä. Toivottavasti muistavat ilmoittaa minullekin jos tämän talon aikovat joku yö purkaa.
Olen yli 30-vuotta vierestä seurannut suomalaista rakentamista, joten enköhän asioista jotain tiedä minäkin. Niinpä olen ahkerasti ollut kiinalaisten eläkeläisten mukana arvioimassa rakennustöiden edistymistä. Olen näyttänyt kiinalaiselle kirvesmiehelle että siihen filmivaneriin pitää ne naulat vasaroida suoraan 15 cm välein. Ei ole mies ymmärtänyt sormimerkkejäni, eikä kiireessä ole oivaltanut, mikä mahdollisuus tässä on käydä kiinalais-suomalaista rakennuskulttuurinvaihtoa. No, minulla on koko syksy aikaa paneutua tähän kulttuuriprojektiin. Kadun rakentamista seuratessa olen saanut muutaman ahaa-elämyksen. Ymmärrän miksi joskus homma lipsuu täällä ja tulee sitä sutta ja sekundaa. Yön pimetessä työt jatkuu pienen tuikun valossa. Siis käsikopelolla mennään rakennushommissakin.
Lisäksi olen pyrkinyt edistämään työturvallisuutta, niissä olen huomannut pahoja puutteita. Eräänä päivänä väsyneenä tallustin töistä asunnolle, huomasin että joudun ylittämään korkean kaivannon vain lankunpätkää pitkin. Olin väsynyt ja en uskonut selviäväni kannettavan tietokoneen ja painavan kassini kanssa. Jotenkin taisin vähän uikuttaa ja muutama painokelvoton sananenkin lipsahti. Niinpä eräs kirvesmies tuli ja ojensi kätensä halusi saattaa minut ”rotkon” yli. Ymmärsin että jos menen hänen kanssaan yli, niin meidän yhteispaino pudottaa meidät molemmat sinne rotkon pohjalle. Siihen sitten kerääntyi joukko asukkaita kovaäänisesti arvioimaan onnistumismahdollisuuttani. Nolotti ja hävetti. Kokosin itsetuntoni rippeet ja yli pääsin. Ja seuraavana päivänä oli kaiteet ja lankkuja oli ihan kaksi. Ei mennyt hukkaan sekään uikutus.
Rakennusmiehillä ei ole taukotupaa tms. missä voisivat syödä lounaseväät. Ei vessaa, joutuvat salaa pissaamaan talojen nurkille. Nämä ovat isoja puutteita työmiehen arjessa. Tällainen vessan puutos voi aiheuttaa vakavaa ummetusta työmiehille. Se se vasta tulee Kiinan valtiolle kalliiksi kun kaikenlaiset ummetusvaivaiset työmiehet täyttää paikallisten sairaaloiden poliklinikat. Kannattaisi laittaa vain se väliaikainen vessa tuohon talonnurkalle, vai mitä? Mutta eihän minua ulkomaalaista naista uskota näissä asioissa.
Aamuisin varaan ylimääräisen 10 minuuttia, koska en tiedä mikä minua odottaa kaduksi nimetyllä –kuin pommin jäljiltä- alueella. Joudun väistelemään pelottavan isoa; betoniautoa, katebillaria, kauhakuormaajaa ja niitä sinisiä kuorma-autoja. Sekä muutamaa vesikauhuista irtokoiraa. Kokemuksena pelottava ja jännittäväkin.
Huokailen täällä, kiinalaiskorttelini rauhallinen idylli on kadonnut. Missä asukkaat jatkossa kasvattavat juureksensa? Asialla ei ole suurempaa merkitystä, paikalliset ovat tottuneet siihen ettei sanansijaa ole oman asumisympäristön viihtyvyydelle. Kiinassa yksilö ei liene mitään, kaikki tehdään ajatellen puolueen etua. No, kehityksen rattaita ei kannata yrittää pysäyttää, ja varmasti tällekin touhulle löytyy hyvät perusteet.
Kiinassa on lainpykälä, että seitsemänkerroksiseen taloon ei tarvitse hissiä rakentaa. Uusia kerrostaloja rakennetaan edelleen ilman hissiä. Vanhat ihmiset ja liikuntarajoitteiset ovat vankina omassa asunnossaan kun portaiden nousu ei onnistu enään. Iltaisin kiinalaiset ahkerasti harrastavat puistoissa taiji-liikuntaa, ihan se liikunta on monelle kiinalaiselle elinehto voidakseen pysyä kerrostalokunnossa. Itse asun seitsemännessä kerroksessa ja askelmia ylös on otetava 113, joskus työpäivän jälkeen se on melkein liikaa.
Asuntoni on rakennuspölyä täynnä, ikkunoista näkee huonosti pihalle. Ikkunanpesu olisi paikallaan. Pääsääntöisesti Kiinassa ei ikkunanpesuun käytetä aikaa. Turhaa touhua. Suomessakin voisi päästä vähemmällä puunaamisella. Rakennusmeteli tuudittaa minut tänäkin yönä turvalliseen uneen, tiedän että kiinalainen rakennusmies valvoo untani tuolla pihalla.
Jorma-rotta on palannut, pistää tuulemaan öisin keittiössäni. Ystävät kehoittavat ostamaan myrkkyä, ja kuulemma nitrolääkekin veisi siltä hengen. Harkitsen asiaa. Suljen keittiön oven yöksi, eipä pääse makuuhuoneeseeni.
Torstaina olin luokkani kanssa retkellä Fulen-vuorella. Paikka on pyhä. Siellä aikojen alussa, Song-dynastian aikana, Kiina jaettiin kahtia. Tarinat Kiinan jakamisesta on hakattu kallioon. Alue on täynnä mielenkiintoisia rakennuksia ja lootuspeltoa. Lootuksen sinisen kukan onnistuin näkemään, on harvinainen. Sininen symbolisoi taivasta, siis melkein sen kukan kautta kosketin taivasta. Lämpöä oli 37 astetta. Aurinko paistoi ja moskiitot söi sääreni paukamille. Hain apteekista linimenttiä ja somat on sääreni, muuta ei voi sanoa. Kutittaa!
Ei hätää, täällä kaikki kunnossa. Olen vain ollut tosi kiireinen, työ vaatii panostamista ja lisäksi Kiinan tie- ja vesilaitos-rakennushallitus on tarvinnut konsultaatiota jota auliisti olen käynyt antamassa. Lisäksi tämä elokuun helvetillinen kuumuus vaatii veronsa.
Aloitetaanpa alusta! Kaikki alkoi viime viikonloppuna, aamulla heräsin kovaan pump pump pump –meteliin. Kuin olisi paalutettu kerrostalonpohjaa. Ikkunasta katsoessani hämmästykseni oli valtava, viereisen tyhjän tontin kasvimaapalstat oli jyrätty tasaiseksi. Mitä ihmettä! Ja miehiä oli erilaisten maatyökoneiden kanssa. Yksi lähitalo oli pelkkää tiilimurskaa ja kadunvarren korkeaa tiiliaitaa juuri pistettiin päreiksi. Nyt uskon että Kiinassa saattaa talo nousta yhdessä yössä, sen verran vauhdikasta touhua täällä on viikon ajan ollut. Kiinalaiset rakennusmiehet ovat ahkeria ja aikaansaavia. Rakennusmiehet ovat pieniä ja laihoja miehiä jotka kolmessa vuorossa koko ajan paiskii töitä. SAK ja kumppanit voisivat lähettää solidaarisuusviestin kiinalaisille rakentajille. Täällä, jos et tee kovasti töitä, ei seuraavana päivänä rakentajan tarvitse edes tulla, näin minulle on kerrottu. Kiinassa taitaa olla vain velvollisuuksia ei oikeuksia.
Seuraavaksi kaksi katua suljettiin ja kaivinkoneet kaivoi kadut totaalisesti auki. Sinne kadun pohjalle kirvesmiehet rakensivat filmivanerista jotain pömpeleitä, joka sitten valettiin. Nyt on valut kuivuneet ja homma jatkuu. On tehty kasvimaan viereen uusi katu ja samalla jatkunut vanhojen katujen auki kaivaminen. Tämän kotitaloni muuri kaadettiin ja tilalle tuotiin kuorma-autollinen tiiliä. Ja nyt parhaillaan pihalla jotain valetaan. Ei tässä oikein pysy perässä. Toivottavasti muistavat ilmoittaa minullekin jos tämän talon aikovat joku yö purkaa.
Olen yli 30-vuotta vierestä seurannut suomalaista rakentamista, joten enköhän asioista jotain tiedä minäkin. Niinpä olen ahkerasti ollut kiinalaisten eläkeläisten mukana arvioimassa rakennustöiden edistymistä. Olen näyttänyt kiinalaiselle kirvesmiehelle että siihen filmivaneriin pitää ne naulat vasaroida suoraan 15 cm välein. Ei ole mies ymmärtänyt sormimerkkejäni, eikä kiireessä ole oivaltanut, mikä mahdollisuus tässä on käydä kiinalais-suomalaista rakennuskulttuurinvaihtoa. No, minulla on koko syksy aikaa paneutua tähän kulttuuriprojektiin. Kadun rakentamista seuratessa olen saanut muutaman ahaa-elämyksen. Ymmärrän miksi joskus homma lipsuu täällä ja tulee sitä sutta ja sekundaa. Yön pimetessä työt jatkuu pienen tuikun valossa. Siis käsikopelolla mennään rakennushommissakin.
Lisäksi olen pyrkinyt edistämään työturvallisuutta, niissä olen huomannut pahoja puutteita. Eräänä päivänä väsyneenä tallustin töistä asunnolle, huomasin että joudun ylittämään korkean kaivannon vain lankunpätkää pitkin. Olin väsynyt ja en uskonut selviäväni kannettavan tietokoneen ja painavan kassini kanssa. Jotenkin taisin vähän uikuttaa ja muutama painokelvoton sananenkin lipsahti. Niinpä eräs kirvesmies tuli ja ojensi kätensä halusi saattaa minut ”rotkon” yli. Ymmärsin että jos menen hänen kanssaan yli, niin meidän yhteispaino pudottaa meidät molemmat sinne rotkon pohjalle. Siihen sitten kerääntyi joukko asukkaita kovaäänisesti arvioimaan onnistumismahdollisuuttani. Nolotti ja hävetti. Kokosin itsetuntoni rippeet ja yli pääsin. Ja seuraavana päivänä oli kaiteet ja lankkuja oli ihan kaksi. Ei mennyt hukkaan sekään uikutus.
Rakennusmiehillä ei ole taukotupaa tms. missä voisivat syödä lounaseväät. Ei vessaa, joutuvat salaa pissaamaan talojen nurkille. Nämä ovat isoja puutteita työmiehen arjessa. Tällainen vessan puutos voi aiheuttaa vakavaa ummetusta työmiehille. Se se vasta tulee Kiinan valtiolle kalliiksi kun kaikenlaiset ummetusvaivaiset työmiehet täyttää paikallisten sairaaloiden poliklinikat. Kannattaisi laittaa vain se väliaikainen vessa tuohon talonnurkalle, vai mitä? Mutta eihän minua ulkomaalaista naista uskota näissä asioissa.
Aamuisin varaan ylimääräisen 10 minuuttia, koska en tiedä mikä minua odottaa kaduksi nimetyllä –kuin pommin jäljiltä- alueella. Joudun väistelemään pelottavan isoa; betoniautoa, katebillaria, kauhakuormaajaa ja niitä sinisiä kuorma-autoja. Sekä muutamaa vesikauhuista irtokoiraa. Kokemuksena pelottava ja jännittäväkin.
Huokailen täällä, kiinalaiskorttelini rauhallinen idylli on kadonnut. Missä asukkaat jatkossa kasvattavat juureksensa? Asialla ei ole suurempaa merkitystä, paikalliset ovat tottuneet siihen ettei sanansijaa ole oman asumisympäristön viihtyvyydelle. Kiinassa yksilö ei liene mitään, kaikki tehdään ajatellen puolueen etua. No, kehityksen rattaita ei kannata yrittää pysäyttää, ja varmasti tällekin touhulle löytyy hyvät perusteet.
Kiinassa on lainpykälä, että seitsemänkerroksiseen taloon ei tarvitse hissiä rakentaa. Uusia kerrostaloja rakennetaan edelleen ilman hissiä. Vanhat ihmiset ja liikuntarajoitteiset ovat vankina omassa asunnossaan kun portaiden nousu ei onnistu enään. Iltaisin kiinalaiset ahkerasti harrastavat puistoissa taiji-liikuntaa, ihan se liikunta on monelle kiinalaiselle elinehto voidakseen pysyä kerrostalokunnossa. Itse asun seitsemännessä kerroksessa ja askelmia ylös on otetava 113, joskus työpäivän jälkeen se on melkein liikaa.
Asuntoni on rakennuspölyä täynnä, ikkunoista näkee huonosti pihalle. Ikkunanpesu olisi paikallaan. Pääsääntöisesti Kiinassa ei ikkunanpesuun käytetä aikaa. Turhaa touhua. Suomessakin voisi päästä vähemmällä puunaamisella. Rakennusmeteli tuudittaa minut tänäkin yönä turvalliseen uneen, tiedän että kiinalainen rakennusmies valvoo untani tuolla pihalla.
Jorma-rotta on palannut, pistää tuulemaan öisin keittiössäni. Ystävät kehoittavat ostamaan myrkkyä, ja kuulemma nitrolääkekin veisi siltä hengen. Harkitsen asiaa. Suljen keittiön oven yöksi, eipä pääse makuuhuoneeseeni.
Torstaina olin luokkani kanssa retkellä Fulen-vuorella. Paikka on pyhä. Siellä aikojen alussa, Song-dynastian aikana, Kiina jaettiin kahtia. Tarinat Kiinan jakamisesta on hakattu kallioon. Alue on täynnä mielenkiintoisia rakennuksia ja lootuspeltoa. Lootuksen sinisen kukan onnistuin näkemään, on harvinainen. Sininen symbolisoi taivasta, siis melkein sen kukan kautta kosketin taivasta. Lämpöä oli 37 astetta. Aurinko paistoi ja moskiitot söi sääreni paukamille. Hain apteekista linimenttiä ja somat on sääreni, muuta ei voi sanoa. Kutittaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti