Lämpötila on laskenut nyt parina päivänä 22 asteeseen. Paleltaa, olen kaivanut lämpökerraston esille. Kotini on harakanpesä, ikkunat ovat ”liukuikkunoita” ja niistä vetää ikävästi. Hyvää siinä on se, jos kaasu unohtuu päälle ei siihen onnistu kuolemaan kun tuuletus on ensiluokkainen. Makuuhuoneessa on ilmapuhallin, tähän asti olen sillä viilentänyt, mutta ilmeisesti kohta joudun laittamaan sen lämmönlähteeksi. Sähkö on kallista, ihan verrattavissa Suomen hintoihin. Siksi täällä sitä ei kuluteta lämmöntuottamiseen. Asunnoissa ei ole lämpöpattereita ja talvella sisätiloissa on sama lämpötila kuin ulkonakin. Suorastaan pakkasta ei ole, jää jonkin verran plussan puolelle. Sisätiloissa joutuu alati ja jatkuvasti olemaan ulkovaatteissa. Kaupoissa myydään sänkyyn lämpöpeittoja ja käsilämmittimiä.
Kiinalaiset ovat kommunisteiksi kovin yrittäjähenkistä porukkaa. Minulle on kerrottu yli 35-vuotiaiden naisten olevan vanhoja yleisille työmarkkinoille. Nuoremmat tulee takavasemmalta ohi ja täyttävät työpaikat. Kun työtä ei ole, joutuu nainen aloittamaan yrittäjän uran. Työllistävän itsensä ja mielikuvitus rajana. Jos keski-ikäinen nainen on työelämässä niin kyseessä on kuulemma suhteilla saatu työpaikka tai sitten yrittäjä. Lieneekö ihan näin. Hyvin koulutettuja ja päteviä omalla alallaan jää työttömäksi. Työporukkaa täällä riittää n. 700 miljoonaa. Keski-ikäistä naista ei kaupan kassalla näe täällä eikä tosin Suomessakaan. Vuosittain ainakin 4000 sairaanhoitajaa valmistuu täällä Sichuanin provinssissa työttömäksi.
Tuolla torilla, The People´s Parkissa on valtava kyyhkyslakka. Kyyhkynen on mielletty rakkauden ja rauhan symbooliksi ja kyyhkyslakka on niiden pesä- ja suojapaikka. Olen seurannut lakan ympärillä pyörivää pikkubisnestä. Yrittäjiä riittää myymään lähinnä lapsiperheille linnunsiemeniä, ja muuta lapsia kiinnostavaa mm ilmapalloja, karkkeja.. Linnut ovat kesyjä ja liikkuvat lasten ympärillä ja lapset niitä sitten niillä siemenillä syöttää. Aiai ! Tulee mieleen sika- ja lintuinfluenssa. Hyvää elatuspohjaa tartunnoille on. Lintuinfluenssa muhii jossakin ja vain odottaa milloin aktivoituu pandemiaksi pyyhkäisten ympäri maapallon. Ymmärtääkseni tekee pahempaa jälkeä kuin nyt liikkeellä oleva sikainfluenssa. Lintuinfluenssassa ihminen hukkuu keuhkoissaan olevaan nesteeseen. Tuttavallani on noin 50 linnun kyyhkyslakka. Hän tuottaa kyyhkysenmunia omaan perheen käyttöön ja linnun tultua vanhaksi myös lihaa. Ihmettelin miten hän tietää milloin lintu tulee vanhaksi. Kertoi katsovansa sen linnun silmistä, kyyhkysille tulee iän myötä kaihi. Ja lintuparka päättää päivänsä hukuttamalla.
Kiinalaiset elää edelleen hyvin symbioottisesti eläinten kanssa. Eilen aamulla töihin kävellessäni katselin rottien auki repimiä roskapusseja ja niiden viereen aamulla tuotuja päivän ruoaksi tarkoitettuja vihannespusseja ja mietin miten vihannespussi ”väärässä paikassa väärällä hetkellä” voi aiheuttaa vaikka mitä tappavaa tartuntaa. Tämä ei ole pelottelua vaan ihan ”tämä tarina on tosi”- osastoa. Se viimeinen keuhkorutto joka täällä Kiinassa esiintyi muutama viikko sitten oli lähtenyt ketjureaktiosta – oli pikkujyrsijä – oli rotta – oli koira – ja isäntä. Koira ja isäntä kuolivat ja tartuttivat eteenpäin tappavaa tautia.
Kerrostalojen, uusienkin tasakatoilla viljellään kasvimaata, pidetään kyyhkyslakkaa ja kuivataan pyykkiä.
Kerran onnistuin seuraamaan tomaatinviljelijää työntouhussa katolla ( ainakin näytti tomaateilta). Pidin parin tunnin koetta oppilaille ja siinä valvoessani koetta katselin ikkunasta ulos. Vastapäisen kerrostalon katolla mies kasteli puutarhaansa. Ja ihmettelin mitä hän katselee itään päin huolestunut ilma kasvoillaan. Kohta selvisi, idästä saapui lintuparvi kohti puutarhurin palstaa. Tekivät kamikaze ilmaiskuja ja puutarhuri yritti huitoa lintuja pois. En olisi halunnut olla siellä katolla, sen verran pelottavan näköistä taistelua siellä käytiin. Otin kameran ja sain kuvattua tapahtuman.
Opiskelijoilleni olen opastanut tiedonhankintaan. Eilen tutkimme mm Wikipedian sivustoja. Välillä täällä ei niille sivustoille pääse kuten ei monelle muullekaan sivustolle. Syyksi Kiina kertoo sivustoilla olevan väärää informaatiota. Tänään kuitenkin onnistuin pääsemään aamulla ja näytin mitä Wikipediassa oli kirjoitettu mandariiniksi Kiinasta. Kovasti vaikuttivat mielenkiintoisilta teksteiltä. Sen seurauksenako minulta estettiin pääsy nettiin vuorokaudeksi. Naapurilla ja länsimaalaisilla tuttavilla ei ollut minkäänlaisia vaikeuksia eilen netin kanssa. Minulla oli eilen myös vesi asunnosta poikki koko päivän. Illalla varsinkin harmitti kun baari-iltaan olin lupautunut. Niinpä peseytymättä vietin iltaa mukavassa seurassa. Porukka nauroi minun paranoidisille ajatuksille Kiinan CIA:n toimista nettini suhteen. Katsotaan kuka viimeksi nauraa.. Porukka lähti jatkolle pubiin, minä tyttö kotiin skypettämään kotisuomeen, tosin skypettäminen jäi haaveeksi vain Kiinan CIA:n estettyä suunnitelmani.Menin bambupatjalle nukkumaan.
Tänään olen viettänyt leppoisaa lauantaipäivää. Kävin kaupassa ”korealaisten putiikissa” Parksonilla. Ajattelin ostaa metrin halkaisijaltaan olevan letun. Tulin toisiin ajatuksiin, kun sattumalta huomasin kahden myyjän haistelevan niitä lettuja ja puistavan päätään. Ja mitä, nostivat ne sitten myyntiin. Haa! Minä en heidän letuistaan nyt välitä, vatsavaivaa en ehdoin tahdoin aio hankkia. Pitäkööt lettunsa vaikka koko loppu vuoden! Tarkkana saa olla ettei osta eilistä ruokaa, se ruoka ei välttämättä yötään ole viileässä viettänyt. Olen muuten hankkinut wokkipannun. Ja ruokaöljyä. Sen öljyn hankinnassa ilmeisesti tein ison virheen. Taitaa olla auton vaihdelaatikon öljyä eikä mitään ruoanvalmistukseen tarkoitettua, mausta päätellen. Päätin edes kerran viikossa tehdä ”kotiruokaa”. Nyt kuitenkin taidan harkita asiaa uudelleen.
Ja lopuksi murheellisia uutisia. Leipuri kertoi joutuvansa muuttamaan ensikuussa Xianiin . Eikä tiennyt palaako koskaan enää tänne Mianyangiin . Mistä jatkossa hankin suolaisen leivän jää nähtäväksi. Hohoijaa! Tällaista tämä elämä Kiinanmaalla on.
Kiinalaiset ovat kommunisteiksi kovin yrittäjähenkistä porukkaa. Minulle on kerrottu yli 35-vuotiaiden naisten olevan vanhoja yleisille työmarkkinoille. Nuoremmat tulee takavasemmalta ohi ja täyttävät työpaikat. Kun työtä ei ole, joutuu nainen aloittamaan yrittäjän uran. Työllistävän itsensä ja mielikuvitus rajana. Jos keski-ikäinen nainen on työelämässä niin kyseessä on kuulemma suhteilla saatu työpaikka tai sitten yrittäjä. Lieneekö ihan näin. Hyvin koulutettuja ja päteviä omalla alallaan jää työttömäksi. Työporukkaa täällä riittää n. 700 miljoonaa. Keski-ikäistä naista ei kaupan kassalla näe täällä eikä tosin Suomessakaan. Vuosittain ainakin 4000 sairaanhoitajaa valmistuu täällä Sichuanin provinssissa työttömäksi.
Tuolla torilla, The People´s Parkissa on valtava kyyhkyslakka. Kyyhkynen on mielletty rakkauden ja rauhan symbooliksi ja kyyhkyslakka on niiden pesä- ja suojapaikka. Olen seurannut lakan ympärillä pyörivää pikkubisnestä. Yrittäjiä riittää myymään lähinnä lapsiperheille linnunsiemeniä, ja muuta lapsia kiinnostavaa mm ilmapalloja, karkkeja.. Linnut ovat kesyjä ja liikkuvat lasten ympärillä ja lapset niitä sitten niillä siemenillä syöttää. Aiai ! Tulee mieleen sika- ja lintuinfluenssa. Hyvää elatuspohjaa tartunnoille on. Lintuinfluenssa muhii jossakin ja vain odottaa milloin aktivoituu pandemiaksi pyyhkäisten ympäri maapallon. Ymmärtääkseni tekee pahempaa jälkeä kuin nyt liikkeellä oleva sikainfluenssa. Lintuinfluenssassa ihminen hukkuu keuhkoissaan olevaan nesteeseen. Tuttavallani on noin 50 linnun kyyhkyslakka. Hän tuottaa kyyhkysenmunia omaan perheen käyttöön ja linnun tultua vanhaksi myös lihaa. Ihmettelin miten hän tietää milloin lintu tulee vanhaksi. Kertoi katsovansa sen linnun silmistä, kyyhkysille tulee iän myötä kaihi. Ja lintuparka päättää päivänsä hukuttamalla.
Kiinalaiset elää edelleen hyvin symbioottisesti eläinten kanssa. Eilen aamulla töihin kävellessäni katselin rottien auki repimiä roskapusseja ja niiden viereen aamulla tuotuja päivän ruoaksi tarkoitettuja vihannespusseja ja mietin miten vihannespussi ”väärässä paikassa väärällä hetkellä” voi aiheuttaa vaikka mitä tappavaa tartuntaa. Tämä ei ole pelottelua vaan ihan ”tämä tarina on tosi”- osastoa. Se viimeinen keuhkorutto joka täällä Kiinassa esiintyi muutama viikko sitten oli lähtenyt ketjureaktiosta – oli pikkujyrsijä – oli rotta – oli koira – ja isäntä. Koira ja isäntä kuolivat ja tartuttivat eteenpäin tappavaa tautia.
Kerrostalojen, uusienkin tasakatoilla viljellään kasvimaata, pidetään kyyhkyslakkaa ja kuivataan pyykkiä.
Kerran onnistuin seuraamaan tomaatinviljelijää työntouhussa katolla ( ainakin näytti tomaateilta). Pidin parin tunnin koetta oppilaille ja siinä valvoessani koetta katselin ikkunasta ulos. Vastapäisen kerrostalon katolla mies kasteli puutarhaansa. Ja ihmettelin mitä hän katselee itään päin huolestunut ilma kasvoillaan. Kohta selvisi, idästä saapui lintuparvi kohti puutarhurin palstaa. Tekivät kamikaze ilmaiskuja ja puutarhuri yritti huitoa lintuja pois. En olisi halunnut olla siellä katolla, sen verran pelottavan näköistä taistelua siellä käytiin. Otin kameran ja sain kuvattua tapahtuman.
Opiskelijoilleni olen opastanut tiedonhankintaan. Eilen tutkimme mm Wikipedian sivustoja. Välillä täällä ei niille sivustoille pääse kuten ei monelle muullekaan sivustolle. Syyksi Kiina kertoo sivustoilla olevan väärää informaatiota. Tänään kuitenkin onnistuin pääsemään aamulla ja näytin mitä Wikipediassa oli kirjoitettu mandariiniksi Kiinasta. Kovasti vaikuttivat mielenkiintoisilta teksteiltä. Sen seurauksenako minulta estettiin pääsy nettiin vuorokaudeksi. Naapurilla ja länsimaalaisilla tuttavilla ei ollut minkäänlaisia vaikeuksia eilen netin kanssa. Minulla oli eilen myös vesi asunnosta poikki koko päivän. Illalla varsinkin harmitti kun baari-iltaan olin lupautunut. Niinpä peseytymättä vietin iltaa mukavassa seurassa. Porukka nauroi minun paranoidisille ajatuksille Kiinan CIA:n toimista nettini suhteen. Katsotaan kuka viimeksi nauraa.. Porukka lähti jatkolle pubiin, minä tyttö kotiin skypettämään kotisuomeen, tosin skypettäminen jäi haaveeksi vain Kiinan CIA:n estettyä suunnitelmani.Menin bambupatjalle nukkumaan.
Tänään olen viettänyt leppoisaa lauantaipäivää. Kävin kaupassa ”korealaisten putiikissa” Parksonilla. Ajattelin ostaa metrin halkaisijaltaan olevan letun. Tulin toisiin ajatuksiin, kun sattumalta huomasin kahden myyjän haistelevan niitä lettuja ja puistavan päätään. Ja mitä, nostivat ne sitten myyntiin. Haa! Minä en heidän letuistaan nyt välitä, vatsavaivaa en ehdoin tahdoin aio hankkia. Pitäkööt lettunsa vaikka koko loppu vuoden! Tarkkana saa olla ettei osta eilistä ruokaa, se ruoka ei välttämättä yötään ole viileässä viettänyt. Olen muuten hankkinut wokkipannun. Ja ruokaöljyä. Sen öljyn hankinnassa ilmeisesti tein ison virheen. Taitaa olla auton vaihdelaatikon öljyä eikä mitään ruoanvalmistukseen tarkoitettua, mausta päätellen. Päätin edes kerran viikossa tehdä ”kotiruokaa”. Nyt kuitenkin taidan harkita asiaa uudelleen.
Ja lopuksi murheellisia uutisia. Leipuri kertoi joutuvansa muuttamaan ensikuussa Xianiin . Eikä tiennyt palaako koskaan enää tänne Mianyangiin . Mistä jatkossa hankin suolaisen leivän jää nähtäväksi. Hohoijaa! Tällaista tämä elämä Kiinanmaalla on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti