Ajatuksenvirran äärellä

Eilen koulun hissiin tuli mies palava tupakka kädessä. Osoitin tupakkaa ja yritin saada miehen ymmärtämään ettei nyt kannata tulla hissiin sen tupakan kanssa. Ei ollut ymmärtävinään mitä tarkoitin ja röyhkeästi vain tuli hissiin. Niinpä tein kaverin olon hississä mahdollisimman epämiellyttäväksi. Kuten hän teki, ilmeistä päätellen meidän kymmenen muun olon. Varmasti tunsi nahoissaan kun käänsin ”woodoo-neulaa” siinä hänen tupakkaa pitävissä sormissaan. Ja lisäksi tuijotin suoraan, ei kaverin pokka kestänyt katsoa takaisin. Mieli teki vähän murista, jätin sen seuraavaan kertaan. Kummasti episodi piristi päivääni. Opetus sujui kuin tanssi sen adrenaliinipläjäyksen jälkeen.

Töiden jälkeen eilen menin vielä pyörähtämään toimistolla. Puheeksi tuli itsenäisyyspäivän lomani. Pomo tivasi onko lomapäiviä kertynyt. Mielestäni on joten kerroin lähteväni Thaimaahan ennakoivalle hermolomalle. Kiinan itsenäisyyspäivän viettoon jos jään, voinen tarvita muutakin kuin hermolomaa. Loppujen lopuksi pomo suhtautui loma-anomukseeni asiallisesti. Siitä innostuin vielä menemään jalkahoitoon tunniksi. Siellä istuin kiinattarien kanssa ja tuijotin itseäni peilistä. Peili vääristi mittasuhteeni, isolta näytin. Katselin naisten asusteita aikani kuluksi. Päiväasuna usein naisilla näyttää olevan lähinnä hepeneiksi luokiteltuja kimaltelevaa, rimssu-mekkoja. Ja mitä korkeammat korot sitä parempi ilmeisesti. Suomessa asut herättäisi hilpeyttä. Suomen asu- luokituksessa vaatteet lienee bileasuja. Viereisen naisen silmä oli mustana. Arvuuttelin oliko kävellyt oveen vai oliko mies näyttänyt ”miten nyrkki puhuu”. Jalkahoito tehtiin ilman suojakäsineitä. Samanaikaisesti kolme naista teki minulle hoitoja ja lisäksi liuta heidän ystävättäriään oli antamassa taustatukea oikean kynsilakan valinnassa. Hyvin palveltiin. Tunnin jalkahoito 60y eli noin 6€. Ei paha!

Leipurini on muuttamassa Xianiin jo ensiviikolla. Kerroin hänen suunnitelmista ystävälleni. Ystävä innostui, jos laittaisi vaimolleen leipomon pystyyn. Oli tänään käynyt leipurin juttusilla kyselemässä mahdollisuuksista. Leipuri oli kertonut Xianiin muuton syyksi, että talo missä hänen leipomokoju sijaitsee kuulemma puretaan, talo oli vaurioitunut sen verran paljon viime vuoden maanjäristyksessä. Leipurilla oli myynnissä pari kuukautta käytössä ollut pizzauuni 4000y hintaan. Nyt sitten mietin täällä, lähdenkö osakkaaksi leipomobisnekseen. Mitähän siitäkin seuraisi. Jauhopeukaloksi minusta ei ole. Leivonta ei ole minulla ”hanskassa”, tulos ei useinkaan ole ollut hääppönen. Aikuiset lapseni jaksavat kertoa tarinaa ”kun meidän äiti kerran leipoi pizzaa ja laittoi aamun jäännöskaurapuuron täytteeksi”. Minulla on täällä Kiinassa penninvenyttäjän keittokirja, sieltä löytyy mukavasti leivontareseptejä joka lähtöön. Reseptejä siis löytyy mutta uuni puuttuu. Nyt saisi 400€ hyvän sellaisen. Melkein jo innostuin! Pysähdyin ihan miettimään, mitä osakkuus tarkoittaisi käytännössä. Jäämistä Kiinaan? Mikä ihme tässä maassa minua oikein kiehtoo?? Olenko jäämässä tämän värikkään, meluisan ja likaisen maan loukkuun. Tulossa kiinariippuvaiseksi? Meinaaminen on mukavaa!! Yksinasuminen täällä ei ole aina niin kehuttavaa mutta onneksi tähtihetkiäkin löytyy. Ainakin.. Radio Suomi kuuluu täällä hyvin ja Skype erinomaisesti kunhan muistaa ettei puhu "miinaharavaa laukaisevia" sanoja.
Nyt on pakko hyräillä ”maa ponteva pohjolan äärillä on, se on ….”.

Tyttäreni Viljasade soitti. Äidille soitetaan hädän hetkellä. Nyt oli punkki jalassa kiinni ja hoidollisia neuvoja vailla tytär oli. Soitto lämmitti kovasti äidin mieltä, punkinpurema ei. Punkkeja täällä ei ole vastaan tullut mutta hyppyhämähäkki kyllä. Hyppää monin kertaisesti oman pituutensa. Makuuhuoneen seinälle olen niitä listinyt. Olkoot täällä kunhan ei mene nukkuessani korvaani.

Päivät kuluu täällä arjen pyörityksessä. Iltaisin liikun hyvin harvoin kaupungilla. Illat kuluu kotona lueskellen ja usein työasioita suunnitellen. Annan ajatuksenvirran soljua…