Tänään heräsin viileään aamuun, Himalajalta tuuli puhalsi suomalaiselle sopivasti. Kadulta kuului rakentajien ahkerointi. Pataljoona muurareita pisteli tiiltä toisen päälle ja rapa lensi vauhdikkaasti tiilien väliin. Pihalle oli yön aikana noussut puolikas tiilitalo. Siitä kuulemma tulee portinvartijalle uutta kotia. Hyvä näin, saavat lisätilaa.
Olin tänään seuraamassa laulukilpailuja. Ohjelma nauhoitettiin. Minultakin tultiin kysymään olenko tullut esiintymään kilpailuun. Hetken aikaa mietin, olisiko minulla jotain annettavaa laulun muodossa tälle yleisölle. Onneksi tulin järkiini kun muistin ettei Kirkan, surun pyyhit silmistäni pois- kappaleen sanat olleet mukana. Vastaisuudessa nekin liitän ”mitä mukaan kaupungille”- listalle. Ihan telkkariin taisin päästä. Kiinalaisilla ei ole sävelkorvaa, pakko myöntää. Niin vierestä kilpailijat lauloivat. En kehtaisi mennä esiintymään moisilla äänivarustuksilla. Ja tunnustan ettei oma ääneni myöskään ole kaksinen.. mutta voi perhana.. kun ne sanat ei olleet käsilaukussa.
Olin tänään shoppailemassa. Farkut on pesukoneeni syönyt polvista rikki ja uudet pitäisi saada. En saanut. Onneksi kiinalaisetkin lihovat ja kaupat joutuu ottamaan myyntiin aikuisten naisten kokoja, tosin siihen saattaa mennä vielä viisi vuotta, enkä voi odottaa niin kauan. Saatan toki Mäkkärin edessä kannustaa kiinalaisia syömään roskaruokaa. Tänään kävin henkilökohtaisesti näyttämässä esimerkkiä. Ja saattoi joku perässä seuratakin. Löysin uudet kuntosalihepenet, valkoiset housut ja vaaleanpunaisen t-paidan. Innostuin ostamaan uudet lenkkaritkin. Haa! Siinä on personal trainerillä ihmettelemistä, mistä löysin sopivat koot, en kerro. Lisäksi teetin ompelijalla muutamat meno-hepeneet. Näillä mennään syksyyn. Pohdinnassa on mistä löydän talvikengät, marraskuussa sellaiset mielelläni jalkaan laittaisin.
Päivittäin kuljen vähintään pari kertaa paikallisen keskussairaalan ohitse. Ja siinä kävellessä näkee kaikenlaista. Näkee vilahduksen siitä todellisuudesta missä kiinalainen potilas sairaalassa on. Sairaalan eka kerros on ihan kadun reunassa. Ja ulkoisesti muistuttaa Valintataloa, -mainokset vain puuttuu- maitolasiset ikkunat ja ovet jotka auki levällään päivisin ja suora katseyhteys niihin kadunpuoleisiin potilashuoneisiin ja hoitotapahtumiin. Intimiteettisuoja olematon. Omaisten rooli on tärkeä potilaan päivittäisessä hoidossa. Puhtaudesta ja ruokailusta huolehtiminen ja kuntouttaminen. Olen seurannut päivittäin erään nuorenmiehen kuntoutumista. Isä ja setä käy kaveria ulkoiluttamassa. Kaveri on aika omissa maailmoissaan, siirtelee toki jalkojaan mutta ei paljon muuhun kykene. Kun askellus ei onnistu, isä vetää avokämmenellä poskelle, sekään ei saanut nuoreenmieheen eloa.
Vankka käsitykseni on että, kiinalaiset ovat huonosti perillä oman maansa asioista, yleissivistyksessä isoja aukkoja, näin suomalaisesta näkökulmasta. Vaikka ovat keksineet ruudin, paperin ja kompassin. Kun kyselen Kiinan terveydenhoito asioista oppilailtani, jään usein H. Moilasena ihmettelemään sairaanhoitajien tietämättömyyttä. Olen heille antanut terveydenhoitopläjäyksen.
Antibiootteja täällä käytetään surutta tautiin kuin tautiin ja saadaan resistenttikantoja joihin lääke ei sitten enää tehoakaan. Osa syynä lienee se, että sairaalat saa tuloja lääkemyynnistä. Seksitaudit (kuppa) jyrää, ja hoitoa niihin ei kehdata tai ymmärretä hakea. Ystäväni kertoi naimisiin mentyään pyytäneensä ehkäisytabletteja mutta lääkärin näkemys oli ollut että niistä on enempi haittaa kuin hyötyä. Abortit huimasti lisääntyneet, kolmetoista miljoonaa keskeytystä vuodessa. Laki kieltää tyttösikiöiden abortoinnin, kuitenkin nuoriamiehiä on yli 30 miljoonaa enempi kuin tyttöjä. AIDS on tappavin tartuntatauti Kiinassa. Seuraavana tuberkuloosi ja vesikauhu. Ja ruttokin aika ajoin ilmoittaa itsestään.
Minulla on ollut leipähuolia. Aina kun löydän mielestäni sopivan leivän se paljastuukin sisältä makeaksi pullaksi. Niinpä useana aamuna olen syönyt pullaa, jonka päällä on ollut keitettyä kananmunaa, tomaattia ja kurkkua. Vähän risoo! Erään kojun luona taas kerran yritin arvuutella olisiko joku kyseisistä leivistä suolainen. Niin eikö leipuri ihan erinomaisella englannilla esitellyt ”nämä on makeita ja tässä nämä suolaisia”. Olin ihan myyty leipurin edessä ja niinpä hänelle totesin sponttaanisti I love you! Mies saattoi hämillään vähän punastua, ainakin pyyhki sillä jauhokädellään otsaansa. Siinä paakari minun makuun. Minä olen paakari pitkonvääntäjä, pitkonvääntäjä… leivonnaisia, leivonnaisia niin kuin Simo Salminen aikoinaan lauleskeli. Tänäänkin kävin leivän hakemassa.
Olin tänään seuraamassa laulukilpailuja. Ohjelma nauhoitettiin. Minultakin tultiin kysymään olenko tullut esiintymään kilpailuun. Hetken aikaa mietin, olisiko minulla jotain annettavaa laulun muodossa tälle yleisölle. Onneksi tulin järkiini kun muistin ettei Kirkan, surun pyyhit silmistäni pois- kappaleen sanat olleet mukana. Vastaisuudessa nekin liitän ”mitä mukaan kaupungille”- listalle. Ihan telkkariin taisin päästä. Kiinalaisilla ei ole sävelkorvaa, pakko myöntää. Niin vierestä kilpailijat lauloivat. En kehtaisi mennä esiintymään moisilla äänivarustuksilla. Ja tunnustan ettei oma ääneni myöskään ole kaksinen.. mutta voi perhana.. kun ne sanat ei olleet käsilaukussa.
Olin tänään shoppailemassa. Farkut on pesukoneeni syönyt polvista rikki ja uudet pitäisi saada. En saanut. Onneksi kiinalaisetkin lihovat ja kaupat joutuu ottamaan myyntiin aikuisten naisten kokoja, tosin siihen saattaa mennä vielä viisi vuotta, enkä voi odottaa niin kauan. Saatan toki Mäkkärin edessä kannustaa kiinalaisia syömään roskaruokaa. Tänään kävin henkilökohtaisesti näyttämässä esimerkkiä. Ja saattoi joku perässä seuratakin. Löysin uudet kuntosalihepenet, valkoiset housut ja vaaleanpunaisen t-paidan. Innostuin ostamaan uudet lenkkaritkin. Haa! Siinä on personal trainerillä ihmettelemistä, mistä löysin sopivat koot, en kerro. Lisäksi teetin ompelijalla muutamat meno-hepeneet. Näillä mennään syksyyn. Pohdinnassa on mistä löydän talvikengät, marraskuussa sellaiset mielelläni jalkaan laittaisin.
Päivittäin kuljen vähintään pari kertaa paikallisen keskussairaalan ohitse. Ja siinä kävellessä näkee kaikenlaista. Näkee vilahduksen siitä todellisuudesta missä kiinalainen potilas sairaalassa on. Sairaalan eka kerros on ihan kadun reunassa. Ja ulkoisesti muistuttaa Valintataloa, -mainokset vain puuttuu- maitolasiset ikkunat ja ovet jotka auki levällään päivisin ja suora katseyhteys niihin kadunpuoleisiin potilashuoneisiin ja hoitotapahtumiin. Intimiteettisuoja olematon. Omaisten rooli on tärkeä potilaan päivittäisessä hoidossa. Puhtaudesta ja ruokailusta huolehtiminen ja kuntouttaminen. Olen seurannut päivittäin erään nuorenmiehen kuntoutumista. Isä ja setä käy kaveria ulkoiluttamassa. Kaveri on aika omissa maailmoissaan, siirtelee toki jalkojaan mutta ei paljon muuhun kykene. Kun askellus ei onnistu, isä vetää avokämmenellä poskelle, sekään ei saanut nuoreenmieheen eloa.
Vankka käsitykseni on että, kiinalaiset ovat huonosti perillä oman maansa asioista, yleissivistyksessä isoja aukkoja, näin suomalaisesta näkökulmasta. Vaikka ovat keksineet ruudin, paperin ja kompassin. Kun kyselen Kiinan terveydenhoito asioista oppilailtani, jään usein H. Moilasena ihmettelemään sairaanhoitajien tietämättömyyttä. Olen heille antanut terveydenhoitopläjäyksen.
Antibiootteja täällä käytetään surutta tautiin kuin tautiin ja saadaan resistenttikantoja joihin lääke ei sitten enää tehoakaan. Osa syynä lienee se, että sairaalat saa tuloja lääkemyynnistä. Seksitaudit (kuppa) jyrää, ja hoitoa niihin ei kehdata tai ymmärretä hakea. Ystäväni kertoi naimisiin mentyään pyytäneensä ehkäisytabletteja mutta lääkärin näkemys oli ollut että niistä on enempi haittaa kuin hyötyä. Abortit huimasti lisääntyneet, kolmetoista miljoonaa keskeytystä vuodessa. Laki kieltää tyttösikiöiden abortoinnin, kuitenkin nuoriamiehiä on yli 30 miljoonaa enempi kuin tyttöjä. AIDS on tappavin tartuntatauti Kiinassa. Seuraavana tuberkuloosi ja vesikauhu. Ja ruttokin aika ajoin ilmoittaa itsestään.
Minulla on ollut leipähuolia. Aina kun löydän mielestäni sopivan leivän se paljastuukin sisältä makeaksi pullaksi. Niinpä useana aamuna olen syönyt pullaa, jonka päällä on ollut keitettyä kananmunaa, tomaattia ja kurkkua. Vähän risoo! Erään kojun luona taas kerran yritin arvuutella olisiko joku kyseisistä leivistä suolainen. Niin eikö leipuri ihan erinomaisella englannilla esitellyt ”nämä on makeita ja tässä nämä suolaisia”. Olin ihan myyty leipurin edessä ja niinpä hänelle totesin sponttaanisti I love you! Mies saattoi hämillään vähän punastua, ainakin pyyhki sillä jauhokädellään otsaansa. Siinä paakari minun makuun. Minä olen paakari pitkonvääntäjä, pitkonvääntäjä… leivonnaisia, leivonnaisia niin kuin Simo Salminen aikoinaan lauleskeli. Tänäänkin kävin leivän hakemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti