Kiinaan on pitkä matka ja tuttuja löytyy ympärimaailmaa, sen koin. Amsterdamissa jouduin hetken odottamaan Kiinan konetta ja kas kummaa viereeni istahti tutun oloinen nutturapää. Hetken toisiamme katsottuamme totesimme että tuttuja ollaan vuosien takaa, entinen työkaverihan siinä ja matkalla Mongoliaan jossa aikoi viettää jurttaelämää kolmisen viikkoa. Päivitettiin kuulumiset ja toivotimme toisillemme hyvää elämää, kun koskaan ei tiedä risteytyykö polkumme joskus jossain vielä. Jo heti alkumatkasta täytimme tarkan terveyskyselyn ja päästyämme Pekingiin, koneeseen tuli hetken odottelun jälkeen "hitsaajanlaseihin" ja hengityssuojaimiin puettuja terveystarkastajia. Olimme selvä uhka lännestä. Oli naurussa piteleminen nähtyämme nämä idänufot!!! Jokaisen matkustajan lämpö mitattiin otsasta ja kappas vaan minusta neljän penkin päästä löytyi kuumepotilas, kiinalaisnainen. Hymy hyytyi kun selvisi ettei homma tainnutkaan jäädä tähän. Odottelimme ja kohta saapui lisää idänufoja mittamaan naisparan kuumetta uudelleen. Lopputulos jäi epäselväksi, onneksi pääsimme koneesta ulos ja.. lämpökameroiden kuvattavaksi.
Vaihdoin vielä kerran konetta Chengduhun ja lopulta täällä Mianyangissa olin perjantai-iltana yli vuorokauden matkustamisen jälkeen. Hikisenä ja väsyneenä. Pikainen pesu ja tervetulopäivälliset odotti. Grilliruokaa oli tarjolla monenlaista. Ja lopulta bambupatjalle nukahdin.
Lauantaiaamusta pirteänä ylhäällä. Chaon ja Jounin kanssa kävin tervehtimässä uusia opiskelijoita ja samalla pistäydyin toimistolla laittamassa minulle työpisteen kuntoon. Toimisto sijaitsee 8krs. Ja ikkunasta avautuu maisema puistoon, myös kaupungin kello näkyy. Se pysähtyi viime vuoden toukokuun traagiseen maanjäristysaikaan. Silloin täällä alueella kuoli n. 90 000 ihmistä ja rakennuksia sortui. Itse tässä kaupungin keskustassa ei taloja sortunut. Itse en ollut toukokuussa 08 täällä mutta heinäkuussa koin yli 6 Richterin jälkijäristyksiä,tunne oli hyvin pelottava, olla huojuvan koulun 6krs ja yrittää pysyä pystyssä. Jälkijäristyksiä on riittänyt yli vuoden ajan. Täällä on alkuviikosta ollut 5,2 Richteriä.
Lounaan valmistimme Chaon kotona ja sen jälkeen kolme tuntia kauneussalongissa.Hierontaa, kasvohoitoa ja... suostuin,- idiootti kun olen, perinteiseen kiinalaiseen hoitoon, tietämättä mitä se todella on. Sattui niin pirusti! Kuppaustahan se oli. Nyt on selkä vereslihalla.
Heräsin tänään sunnuntaiaamuna tarpeeseen saada Buranaa. Syynä ei ole juhlimiseen liittyvä liika nesteytys, ei todellakaan, vaan eilisen kuppauskäsittelyn aiheuttama selkäsärky! Koneen aukaistuani löysin mieltä piristäviä onnitteluviestejä. Kiitos! Olin sopinut hieronnan myös tälle päivälle kun hierojani oli sitä mieltä että minulla on selkälihaksia jumissa. Selkä vereslihalla ei hierojalle mennä. Puolikuntoisena, näin syntymäpäivänäni, lohdutan itseäni seuraavalla sloganilla. Naisen ei tarvitse olla huolissaan vanhenemisestaan. -Munat pilaantuu, eivät kanat-!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti