Kiinalaiset tulee

Eilen sain uuden pesukoneen, pulsaattori-sellaisen, isoäidinaikaisen. Pyykit sisään ja kun on pessyt päästetään vedet pois ja taas uudet vedet tilalle, liian työteliästä suomalaiselle. Edellinen oli ihan helppokäyttöinen, sivusta täytettävä, mutta letku vuoti. Olisi selvinnyt hanan korjauksella, ei - vuokraemäntä päätti ostaa uuden. Ja nyt uuden uutukainen kone odottaa pyykkäriä. Voi itku!

Vieraat lähti aamulla ja minä painelin toimistolle (kuva). Muuten, yksi kollegoista haaveilee pääsevänsä joskus Portugaliin, koska siellä on joku komea jalkapalloilija nimeltään Luis Filo, lienee huonompiakin syitä valita maa mihin haluaa matkustaa. Lounaalle menin itsekseni, tuntui että sosiaalista elämää oli viikonlopun aikana ihan tarpeeksi ja nyt oli tarve olla yksin. Se ei vain ole mahdollista täällä Kiinassa. Kiinalaisia ei pääse pakoon, jopa asunnossakin vaikka ei näe, niin kuulee kiinalaisten olevan joka puolella. Kuulin tässä eräänä päivänä Jorma Eton runosta lauseen; jokaisen suomalaisen ystävänä on toinen suomalainen. Ei enää kauan, kiinalaisten invaasio Suomeen on alkanut. Jatkossa parasta hyväksyä vain että jokaisen suomalaisen ystävänä ja sukulaisenakin on kiinalainen. Niin se menee.

Tänään siis söin tukevan lounaan katukuppilassa 3yania siis noin 30 senttiä. Hinta ja laatu kohdallaan. Ostin vielä toimistoon kilon muffinsseja noin 22 kpl 5y, eli 50 senttiä. Ja iltakävelyllä vielä pistäydyin leipomossa, mukaan lähti leivos ja pari pullaa, hintaan 19y. Siitäkös hinnasta riemastuin ja totesin ”onpa aika kallista”, johon paikalla ollut kiinatar sanoi ”päinvastoin todella edullista”. Vähän nolotti koska hän oli oikeassa, todella edullista. Niinpä, joskus suhteellisuudentaju vähän heikkenee ja tulee noloja virhearvioita. Onneksi homma meni amerikkalaisten piikkiin. Kiinassa länsimainen ihminen mielletään joko amerikkalaiseksi tai englantilaiseksi.

Olen ottanut tehtäväkseni vähän opettaa kiinalaisille liikennekulttuuria. Hävyttömät ovat muutaman kerran yrittäneet ajaa varpailleni. Se ei oikein sovi vaikka jalkani ovatkin 10cm pitemmät kuin paikallisilla, vaadin välittömiä liikenneturvallisuuden parantamissuunnitelmia. Olen päätynyt siihen että kolmelle autoilijalle per päivä annan jonkinsortin sokkihoitoa liikennekäyttäytymisessä. Joskushan se kuitenkin on aloitettava, emmehän halua barbaareja Suomen teille. Meillä on jo venäläiset rekkakuskit ja jos Ganbei miehet vielä tulee käy suomalaiset vähiin. Kun olen ylittämässä katua niin ojennan kaksi sormea ja huudan ”paikka”. Hölmistyvät, ainakin hetkeksi ja muutamat siirtävät jalan jarrulle. Siinä ovat haavi auki kiinanpojat, harvemmin kuitenkaan naiset. Saatan taputtaa konepeltiä ja olenpa yhdelle heittänyt lentosuukon. Ressukka meni ihan veteläksi. Ja näytti olevan vaikeuksia jatkaa matkaa. Jatkossa varmasti muistaa. Tehokasta ! Kiinalainen työkaveri varoitteli etten ihan hurjaksi heittäydy. Ja suositteli että katua ylittäessäni kuulemma pitää kääntää selkä autoille. Jos auto ajaa takaapäin päälle ja kuolen niin syyllinen on autoilija mutta jos auto tulee rinnuksille niin olen edelleen kuollut ja kaiken lisäksi syyllinenkin. Nyt sitten ymmärsin miksi ihmiset oudosti kiemurtelee katua ylittäessään. Tarjoavat selkäpuoltaan autoilijoille, halpa henkivakuutus.

Iltapäivän netti oli toimistolla poikki. Mitäs nyt salataan? Aina sillointällöin nettiyhteys on poikki. Onko jotain isompaa menossa täällä kiinanmaalla? Onneksi olin heti aamulla laittanut Paula Koivuniemen levy-yhtiölle postia. Toivoin Paulan kuuntelevan yhden levyn, uusi hitti suomen iskelmätaivaalle. No, katsotaan saanko koskaan viestiin vastausta.

Iltakävelyllä istuin hetken puistossa ja otin muutamia kuvia, salaa mm poliiseista. Huomasivat kuitenkin kuvaamiseni ja lähtivät tulemaan kohti. Joten en voinut kuin poistaa ne kuvat äkkiä. Ja otin jo passin esille. Halusivat nähdä vain mitä kuvasin. Näytin heille kamerasta ihan asiallisia kuvia. Pahoittelivat aiheuttamaansa häiriötä ja toivottivat hauskaa iltaa. Ja minua keljutti.

Koti-ikävä on vaivannut tänään, pullan mussuttaminen on selvä merkki siitä. Ja olen huomannut itsessäni Tukholman syndrooman merkkejäkin. Siis se tauti joka iskee panttivankeihin kun alkavat tuntea vetoa kaappajiaan kohtaan. Minulle on näin käymässä. Hetkinen! En ole panttivanki tämän maan, mutta samanlaisia oireita huomaan itsessäni mm torakat nuo pikkupyrkyrit, ovat alkaneet kiehtoa mieltäni kovasti. Inhon sijasta olen huomaanut ajattelevani niistä ihan inhimillisesti. Esim eilen illalla kun tein sänkytarkistusta huomasin ajattelevani miltä tuntuu kun torakka juoksee selkää pitkin. Ei pahalta, vähän vain kutittaa. Ja herra Rotta on saanut nimen Jorma. Ansa on edelleen viritettynä. Selvästi jo toivon Jormassa olevan sen verran miestä ettei kaikenmaailman kotkotusten edessä lankea. Tiputtakaa minut maanpinnalle. Kiitos!

Kiinalainen juttu

Olen saanut palautetta kirjoittelustani. Ja pahoittelenkin edellisen blogin kirjoituksissa rankkaa yliampuvaa yleistystä kiinalaismiehistä. Kiinaan mahtuu niin kuin muuallekin kaikensortin säheltäjää. Vedin rankasti kotiinpäin ja vuodatin häpeämättömästi kehuja suomalaismiehille kiinalaismiesten kustannuksella. Anteeksi! Niinpä vaihdan kiinalaismiehille soittamani Juicen biisin - Topi Sorsakosken esittämään ”Idän ja lännen tiet”.

Alakerran naapuri oli jälleen oveni takana, nyt oli pesukoneeni vuotanut vettä seinävierustaa myöten alakertaan. Taas pahoittelua ja korjausta huomiselle. En ymmärrä kuinka pikkuasioista tekevät noin ison numeron. Viime vuonna Shehongissa, asuntoni kylpyhuoneessa ei ollut lainkaan viemäriä ja suihku oli kuitenkin jälkikäteen vedetty. Silloin olin huolissani alakerran vesivahingoista ja siitä että kerrosten välissä kulkee sähköjohtoja ja että saan sähköiskun. Kiinalaiset ystäväni rauhoittivat minua toteamalla ettei ole mitään hätää, käy vain suihkussa ja minä sitten kävin ja vesi hävisi päivän mittaan wc-pönton juuresta jonnekin. Suihkussa ollessani ajatukset usein työstivät ” mihinkähän tämä vesi oikein menee”?

Minä olen kiinalaistumassa kovaa vauhtia. Monet asiat sujuu jo ihan tyylillä. Äänekäs osaan olla ja nukkuakin missä ja milloin vain, niinkuin kiinalaisetkin. Lisäksi minun eteen ei kannata kaupan- tai hissijonossa kiinalaisen yrittää työntyä. Ruokapöydässäkin erilaiset syömiseen liittyvät ääntelyt ovat selvästi parantuneet. On niin vapauttavaa päästä pikku porsas itsestään irti. Kuitenkin, juuri kun luulin kiinalaistuneeni, ystävä soitti, hänen serkkunsa tulee huomenna kaupunkiin eikä ole koskaan nähnyt länsimaalaista naista. Ja niinpä huomenna on länsimaalaisnaisen näytös. Mitä sitä ei tekisi ystävän eteen.

Hämmennystä aiheutan täällä eronneen naisen statuksella. Hyvät siskot, jos Kiinaan aiotte pitemmäksi aikaa, älkää kertoko olevanne eronnut tai yleensä sinkku, siitä ne harmit alkaa. Ystävystyessänne kiinalaisten kanssa heille tulee kumma vimma löytää joku sopiva mies, koska et kertakaikkiaan voi pärjätä omillasi. Ilman miestä olet vain puolikas, outo otus.

Niinpä. Eilen lounastunnin alettua ystäväni tuli yllättäen koululle. Kertoi suunnitelmiin tulleen muutos siten että nyt mennään Guilanin luo lounaalle ja sen jälkeen pelaamaan Mahjongia koko iltapäiväksi. Kysyi haluaisinko käydä vaihtamassa jonkun mekon ja mahdollisesti laittamassa meikkiäkin naamaan. No, en, tässä kuumuudessa vielä meikkiä! Seuraavaksi ystäväni kaivoi laukustaan valokuvia. Oli käynyt teettämässä valokuvia ja esitteli perhetuttunsa kuvaa. Noin 50-vuotias ”komea kiinalaismies” totesin. Paha, pitäisi osata jo aavistaa näiden ihmisten kieron mielenlaadun. Siitäpä kommentistani ystäväni innostui ja kysyi voisinko harkita jalkavaimoksi ryhtymistä tälle Sanbu- nimiselle kaverille. ”Katso nyt kuinka komea mies, katso ihoa.. kuinka nuorekas, katso korvan muotoa”. Ja ystäväni valitteli miten lihava vaimo tällä miehellä on. Hyvä mies menee hukkaan. On kuulemma kiinalaisittain varakas kalliagrafi-taitelija, antiikkia kotona. Ja tämä taitelija odottaa tapaamistani Guilanin luona. Tässä vaiheessa normaalisti kotisuomessa olisin jo vetänyt herneen nenään ja lähtenyt ovet paukkuen. Mutta täällä uteliaisuus heräsi, ajatuksella - kerran elämässä. Harvoin sitä tyttö suomesta saa tarjouksen ehdokkuudesta jalkavaimoksi. Tulossa olisi ilmeisesti mielenkiintoinen iltapäivä.

Guilan oli taas tehnyt parastaan ruokatarjoiluineen ja epäilemättä myös hänen lusikka oli tässä toisessakin sopassa. Lounaan jälkeen pelamaan Mahjongia. Mielenkiintoinen ja vaikeakin peli. En usean tunnin pelaamisesta huolimatta ymmärtänyt pelin logiikkaa, johtui kai tästä kiinankielen ymmärtämättömyydestä. Ja siitä että se Sanbu istui vieressäni, olin lähinnä vaivaantunut. Pöytämme oli niin sanottu automaattipöytä. Pelimme päätyttyä kiittelin kovasti mielenkiintoisesta pelistä ja kerroin käyväni netissä tutkimassa pelin saloja ja palaisin sitten myöhemmin pelamaan. Siihen ystävälliset kiinalaiset totesivat, ” sinä pelaat niin huonosti ettemme halua sinun kanssa pelata, voisit harjoitella netissä”. Ja kun pelin tiimellyksessä pyysin apua, ” sinun pitää miettiä ihan itse”. Niinpä! Olen joskus kuullut että negatiivinen palaute tulisi antaa positiivisessa hengessä, kuka kertoisi sen kiinalaisille. Avustettuna voitin ainakin kolme peliä niistä kolmestakymmenestä jotka pelasimme. Pelihuoneen vuokra oli 30y ja siihen kuului vihreää teetä termoskannullinen. Tarjouduin maksamaan osan koska aiheutin peli-pettymyksen porukalle. Eivät voineet ymmärtää miksi en heti osannut pelata vaikka yritin selittää että eka kertaa tässä pelataan. Loppujen lopuksi taisin tehdä huonon vaikutuksen Sanbuhun, naisella on isot jalat ja tyhjä pää. Siinä silloin ei länsimaalaisuuskaan auta.

Kiireesti kotiin ja suihkuun ja vieraideni mukana english pubiin. Nyt on täällä koululaisilla - ja opiskelijoilla loma-aika ja ulkomaalaiset englannin opettajat ovat kotimaissaan lomilla. Tapasin pubi-isäntä Ralphin. Hänellä tarinaa riitti koko illaksi, kiersi pöydästä pöytään huomioiden kunnon isännän tavoin vieraansa. Kuulemma Mianyangin miljonäärit käy hänen pubissaan, rehvasteli että välillä on neljä Ferraria ovenpielessä. Näin voi ollakin, ainakin rikkaiden kakaroita näytti paikalla olevan. Vastaan tuli etelä-korealainen David. On täällä ison korealaisyrityksen leivissä, yritys tuottaa ihosolun uusiutumista lisääviä kosmeettisia tuotteita, siis kauneudenhoitoon lähinnä. Lupauduin heti koehenkilöksi. Lipevä oli, kehui minua kauniiksi! Mietin vain miten EU:n lainsäädäntö suhtautuu kyseisiin tuotteisiin. Myös yksi irlantilaismies oli paikalla. Oli tullut tänne Mianjangiin selkäoperaatioon. Tukiliivit oli tiukasti vartalonymärillä. Kertoi Shanghaissa kyseisen selkäoperaation maksavan noin 190 000 y ja täällä Mianyangissa vain 9000 y. Käsittämätöntä. Pystyi hyvin pelamaan biljardia kuten minäkin.
Kahden oluen voimalla sitten taskulampun valossa onnistuin kunnolla kompastumaan katukorokkeeseen. Hetken maassa oltuani ja selvittyäni järkytyksestä, totesin, tätä se keski-ikäisen naisen elämä voi olla parhaimmillaan tai pahimmillaan...

Hei siskot!

Koivuniemen Paula laulaa haikeaa selviytymisbiisiä ”sen siksi tein”. On ilta. Tänään olen soittanut suomalaista musiikkia. Olen nimittäin saanut viikonloppuvieraita Leshanista. Viiden tunnin bussimatkan takaa. Tuttuja kollegoja paikallisesta terveydenhuolto-oppilaitoksesta. Leshanissa on kuuluisa pyhävuori Emei ja Grand Buddha, vuorenseinämään aikojen alussa hakattu 72m patsas. Olen laskeutunut molempien huipulta alas – taas yksi järjetön teko ja sormeni osoittaa näihin kollegoihin, veivät Grand Buddhalle kuin -pässiä narussa - kertomatta mihin jouduin.

Hotelliin suunnittelivat menevänsä yöksi nämä minun vieraat, sitä en voinut sallia. Minulla on ylimääräinen makuuhuone ja siskonpedillä mahdumme sopivasti viikonlopun nukkumaan. Varoittelin herra Rotasta, etteivät päästä kelmiä makuuhuoneeseen. Huomenna kollegat ovat illan keskenään kun opettelen Mahjongia. Puhumista riittää - ja toivottavasti lämmintä suihkuvettä kaikille meille viidelle.

Mistä me sairaanhoitajat keskenämme siskonpedillä sitten keskustelimme? Vertailimme Kiinan ja Suomen terveydenhuollon erityiskysymyksiä ja pohdimme potilaan oikeuksia siellä ja täällä. Voi pojat, älkääs nyt.. Puhuimme yksinkertaisista asioista kuten miehistä, tietysti! Suomalaisista ja kiinalaisista miehistä.

Suomalainen mies on pitkäikäisempi kuin kiinalainen veljensä. Kiinalainen puolestaan rakentaa yhden pilvenpiirtäjän per päivä Shanghaissa, näin on kerrottu. Ja joskus rakennus sitten sortuu kun kiireessä jää raudoitustyö tekemättä. Hutilointia sanon minä! Seksipuolella, ”ovensuukyselyn” mukaan, näyttää kiinalaismies olevan innokkaampi. Suomalaisella pukkaa kuulemma tulemaan priimaa, laatu korvaa määrän, vai miten se oli, tytöt ? Jotain lienee kertovan se että kiinalaiset naiset ovat kiinnostuneet suomalaisista miehistä, hätätapauksessa käy muukin skandinaavi, (täällä on yksi norjalaisheppu) englantilaiset ja varsinkin amerikkalaiset ovat huonossa huudossa. Amerikkalaisten ylimielisyys paistaa läpi ja karkoittaa naisia. Australialaisetkin krokotiili-Dundeet kuuluvat miesten parhaimmistoon. Onko suominainen sitten kiinnostunut kiinalaismiehistä, menee veikkauksen puolelle – enpä usko. Kiinalaismies on luolamies-asteella parinmuodotusasioissa. Tämä luolasta jo ulos tullut uusi kiinalaissukupolvi on vasta kasvamassa mieheksi. Viimeaikoina myös kaapin ovi on käynyt tiuhaan, sallivampi ilmapiiri ihmisten vähemmistöille – myös Kiinassa!

Miten sitten alkoholin käyttö näillä miehillä. Suomalainen mies on ilmeisesti löytänyt sivistyneen keskitien juoda alkoholia ja harvemmin eksyy "yksinäisten miesten kanjoniin". Työhön liittyneet alkoholinkäytöt lienee selvästi vähentyneet, aamulla pitää olla ajokunnossa. Siellä sihteerikkö odottaa alkometrin kanssa ja jos punainen värähtää, varoitus ja joskus myös potkut! Vielä 90-luvun alussa miehet valitteli sitä miten idänkauppaa tehdessä pitää juoda litratolkulla eli työ alkoholisoi suomalaismiehiä. Kiinalainen ryyppää nykyisin ememmän ja enemmän.Ja voi sitä huutamista, räkimistä ja örventämistä mihin kiinalaismies yltää ryypätessään. China Daily ilmaisi huolestumisen kiinalaismiesten - varsinkin virkamiesten alkoholin käytöstä. Lehden mukaan vuosittain 50 miljardia euroa rahaa kuluu työtehtävissä tapahtuviin "voiteluihin" valtion kassasta. Ja lehti jatkaa kertomalla tarinaa viimeviikon menetyksestä, yksi virkamies kuoli - ja toinen vaipui koomaan liiallisesta alkoholin käytöstä.
Ei ole helppoa kiinalaisella miehellä. Kiinassa on noin 300 miljoonaa siirtotyöläistä, suurin osa miehiä jotka pääsevät käymään 1-2 kertaa vuodessa kotiseudullaan, perheensä parissa. Ja kun palaavat "lomalta" kaupunkiin ei työnsaanti ole itsestään selvää. Täälläkin hetkellä 11 miljoonaa siirtotyöläistä vailla töitä. Reppumiehiksi kutsutaan suomalaisia siirtotyöläisiä, laivanrakentajia, asfalttimiehiä. Tekevät 4:ssä päivässä viikon työt ja pääsevät torstaina lähtemään kotiin. Olosuhteita ei voi edes verrata. Suomalaisen ei tarvitse - mutta saa toki lähteä yli 100km päähän töihin.

Palavakatseisia nämä kollegat ovat kun kerron suomalaisen miehen isyyslomasta, mahdollisuudesta ja halusta jäädä koti-isäksi. Ja suomalaista miestä ei voi analysoida siskoille, selvittämättä perinpohjin suomalaisen sodankäynnin strategioita. Miten talvisota voitettiin, ei vääryydellä eikä venäläisellä viekkaudella vaan sisulla ja hyvällä hiihtotaidolla. Minulla on talvisota-leffa täällä ja jos aika antaa periksi sen katsomme. Ymmärtää kiinalainenkin mistä suomalainen mies on tehty. Vähän hävettää tämä vuodatus! Laitan soimaan suomimiehille Yön äijämusiikkia ”Miehen Tie”. Ja perään soitan tasapuolisuuden nimissä kiinalaisille Juicen ”Eksä pese sitä koskaan”.

Miten sitten siskot Kiinassa ja Suomessa ? Se vaatiikin jo toisen vuodatuksen! Ainakin siskot Kiinassa lähestyvät kovaa vauhtia suomalaisnaisia. Vauhtia riittää eikä miehiä enää kumarreta niin syvään. Viikolla China Daily uutisoi; Hainanissa kiinalaisnainen oli ajanut tuhottoman kovaa ylinopeutta kunnes miespoliisit oli hänet pysäyttäneet. Mitä teki nainen? Riisui itsensä autossa alasti - vastalauseeksi. Poliisimiehet seisoivat hölmistyneenä ja joutuivat odottamaan naispoliisia paikalle pidättämään alastoman naisen. Nainen oli pidätettynä 20 vuorokautta ja sai sakkoa 1500 y. Ylinopeus on aina tuomittavaa, mutta muuten vastalause oli rohkea veto! Jään miettimään minkä kappaleen soitan tälle vauhtimimmille. Naapurihuoneessa äänet on vaienneet. Me siskot nukutaan nyt!

Lohikäärme nielaisi auringon

Pari kuivaa päivää ja taas iltapäivällä sade alkoi. Sateenvarjo oli tietysti jäänyt aamulla kotiin, onneksi ystävällinen opiskelija otti minut sateenvarjonsa alle ja pääsin asunnolleni vain nilkkoja myöten märkänä.

Eilen olin päivällisellä GuiLanin ja Shengin luona. Vein pari leipää heille mennessäni. Paikalla oli myös muita tuttuja. GuiLan oli valmistanut erinomaisia dumblingeja, ovat naudanlihalla täytettyjä nyyttejä jotka höyrystetään. Tarjolla oli myös merilevä-luukeittoa. Todella hyvää. Aterian kruunasi kookosmaitojäätelö. Nam! Perjantai-iltana tapaamme jälleen, lupasivat opettaa pelaamaan mahjongia. Kiinalaiset ovat pelurikansaa. Piti tehdä heille selväksi, pelaan rahasta vasta kun osaan pelata kunnolla, opettelen pelin ja kynin jouluna rikkaat sukulaiset ja kylänmiehet, niillä on varaa hävitä -toisin kuin kiinalaisilla. Kuuntelimme kiinalaista kevyttä musiikkia. Eräs surumielinen laulu - kertoo miehestä joka koko elämänsä uneksii rakkaudesta. Haikeus valtasi mieleni ja ajatuksissani siirryin kotosuomeen. Tämän laulun haluaisin lähettää jollekin suomalaiselle sanoittajalle. Kirkan - surun pyyhin silmistäsi pois - kuulostaa myös hyvältä kiinaksi. Kirka on suosittu Karaokebaarin laululistalla. Täältä tulisi monta siirappimaista käännös-iskelmää suomen pop-taivaalle. (Pari kuuluisaa kiinalaista laulajaa on viimeaikoina käynyt sukupuolenvaihdosleikkauksessa, kimeä äänisiä, lieneekö leikkauksella asiaan osaa)..
Keskustelimme horoskoopeista. Naiset uskoi oman merkkinsä kuvaavan hyvin itseään ja miesten mielestä hömppää koko touhu. Hieman jäi epäilys, - onko kiinalaismies todella tätä mieltä. Uskomukset ovat ihmisissä syvällä. Selvisi ainakin että rapu voittaa saksillaan skorpionin, se on naps! ja skorpparin piikki on mennyttä -siis poikki. Haa! Ja miten käy kiinalaisen horoskoopin rotalle joka kohtaa käärmenaisen... symbolista tai ei, kannattaa olla tarkkana näissä horoskooppi-asioissakin. Jutustellessa meni myöhään ja lopulta taskulampun valokeilassa hiippailin kotiin.

Auringonpimennykseen liitetyt uskomukset ovat vahvasti vielä kiinalaisten ajattelussa mukana. Kuten että tänään lohikäärme nielaisi auringon. Kovalla metelillä, kattiloita kolistelmalla pyritään häätämään sitä lohikäärmettä pois. Kiinan hallitus kehoitti eilen kansaa pysymään rauhallisena ja poliisivoimia oli lisätty kaduille hillitsemään mahdollista paniikkia. Auringonpimennyksen uskotaan aiheuttavan luonnonmullistuksia. Huomenna kuulemme miten tässä kävi. Olimme koulun kattoterassilla auringonpimennyksen alkaessa. Varoittelin katsomasta paljaalla silmällä aurinkoa. Osalla oli suojalasit ja itselläni aurinkolasit. Hämärsi sen verran että katuvalot syttyivät. Pilviverho purjehti pimentyneen auringon eteen. Historiallinen hetki! Kiinalaiset ovat tienneet tämänpäiväisen auringonpimennyksen jo parituhatta vuotta - ja minä rapiat pari vuorokautta.

Huhu levinnyt länsimaalaisen naisen, siis minun, olosta Mianyangissa. English pubin omistaja oli soittanut ystävälleni ja pyytänyt minua käymään näyttäytymässä. Harvemmin näin kutsutaan joten ystäväni kanssa siellä viikonloppuna aion pistäytyä. Juomat ovat siellä kuulemma kalliita, olut 25 y, kiskurihinta. Onkohan siellä KTV = karaokebaari? Voisin vetäistä Kirkan biisin - surun pyyhit silmistäni pois- suomeksi.

Asiakas on aina väärässä

Kesän kuumin helle koettu. Aurinko paistanut kirkkaalta taivaalta koko päivän. Ihmiset pysyneet visusti sisätiloissa. Kävin kiireesti syömässä Mäkkärissä, niitä löytyy Kiinan melkein joka kaupungista. Ja jos silmät ja korvat sulkee - voisi kuvitella olevansa Suomessa niin globaali maku hampurilaisessa oli. Ja hinta, tuplahampurilainen, ranskalaiset ja kokis 24 y.

Olen siivonnut, ja kun taas löysin torakan sängystäni niin päätin, - Plussa mainoksen tapaan selvittää ”mistä näitä torakoita oikein tulee”? Tyhjensin sängyn vuodevaatteista ja otin puisen pohjan irti. Sängyn runko oli täynnä vanhoja vuodevaatteita. En voinut niihin edes koskea. - Joskus on hyvä myöntää tappio ja nostaa kädet pystyyn – niinpä. Myrkytin koko sotkun ja suljin kannen tiiviisti. Nyt tiedän nukkuvani kaatopaikan päällä.

Olen miettinyt muutamia hyviä bisnes ideoita täällä toteutettavaksi. Nyt kannattaisi olla oikeassa paikassa oikealla hetkellä – siis täällä! Ensinnäkin, Kiinassa asiakas ei ole koskaan oikeassa. Se helpottaa kummasti bisnes toimintaa. Jos olet kyllästynyt pokkuroimaan suomalaisille arvonsa tunteville asiakkaille. Niin täällä saat olla oma itsesi, tule sellaisena kuin olet. Asiaa auttaa jos olet sinisilmäinen ja vaalea hiuksinen sekä kalvakka ihoinen. Ruskettuneet ovat toisen luokan matkustajia tässä elämänjunassa, vältä siis aurinkoa. Asiakkaita riittää vaikka joka päivä 10 000 päättää ettei jatka asiakkaanasi niin se toinen kymppitonni odottaa päästäkseen tekemään bisnestä kanssasi. Kiinalaisilta puuttuu kokonaan suunnitelmallisuus, eletään hetkessä ja se myös näkyy. Tuodaan tänne suomalaista tietotaitoa ja suunnitelmallisuutta. Ja nimenomaan tänne Sichuaniin. Rannikon kaupungit ovat jo täynnä eurooppalaisia, joten ne kannattaa unohtaa.

Harvoin minä pulttaan mistään! - Olin tuttavapariskunnan kanssa paikallisessa kalliissa kuppilassa. Tilasimme lattekahvit ja herkulliset kakkupalat 35y annos. No, ensin tuli yhdelle latte, meni 10 min ja sain omani ja lopulta 10min päästä herrahenkilömme sai omansa. Siinä jo aloin kyselemään kakkupalani perään. Saimme yksitellen kakutkin. Latte jäähtyi ja joimme pois. Kakut söimme kuiviltaan. Tarjoilija nosteli olkapäitään. Sanoin pahimman lauseen mitä olen opetellut tällaisia tilanteita varten. "Käytöksesi on häpeäksi maallesi"! (ni-de xing-wei wu-ru ni-de zu-guo!)Helpotti hieman. Osaan muutaman muunkin tiukanpaikan lauseen. Odotan vain että pääsen niitä harjoittelemaan tositilanteeseen.

Ravintolan perustaminen olisi kannattavaa, myydä suomalaista maukasta ruokaa kiinalaisille. Panostaisimme laatuun. Ruodottoman kalakeiton reseptikin on jo valmiina – tosin joutuisimme kasvattamaan kalat omassa lammessa koska kaloissa mudanmaku aika voimakas. Lihanpaloittelussa olisi opastettavaa. Täällä kalat ja lihat tuodaan pöytään ruotoinen ja luineen. Syödessä saa olla varovainen, ruoasta löytyy luunpalasia ja ihan luumurskaakin.

Miten olisi leipomo, - karjalanpiirakoilla olisi kysyntää. Kiinalainen ei ole huomannut yhdistää riisiä leipään. Lentokoneellinen piirakanpyörittäjiä vain tänne näyttämään miten rypytys meiltä suomalaisilta sujuu. Maito täällä haisee eltaantuneelle, sillekin pitäisi tehdä jotain.. Työsarkaa riittää.

Olin viimevuonna erään opiskelijan kotona päivällisellä. Asui kaukana maaseudulla ja matkalla sinne tuli leipomo vastaan. Ehdotin että haemme jotain tuoretta leipää sieltä. Niin teimme. Opiskelija huomasi siellä vasta leivottuja välipalapatukoita. Innostui ja osti ison kassillisen niitä. Aikoi myydä palattuamme kaupunkiin illalla. Myynti ei oikein vetänyt joten päätin auttaa häntä. Otin patukoita ja lähdin yksin kiertämään Leshanin toria. Länsimaalaisen myyjän valovoimaisuus oli käsittämätöntä. Ihmiset osti kaikki hetkessä pois ja opiskelija sai noin 35€ voiton. Minä nautin myyjänä olosta. Joten summasummarum, pari blondia siihen ravintolaan tarjoilijaksi ja isännäksi tietysti tuttava joka pärjää suomi-kiina-englannilla. Ja vot, asiakasvirrat olisi taattu. Aloittaisimme Chengdusta, vain 11 miljoonaa potentiaalia asiakasta.

Helteellä lienee osansa bloggaajan järjettömään järjenjuoksuun!!

Kiinalainen ystäväni mesetti. Oli keksinyt minulle sopivan nimen MaYa. Tarkoittaa järkevää ja henkilöllä on hyvä maku! Olen otettu. Lupasi selvittää muutamaa muuta vaihtoehtoa. Jään mielenkiinnolla odottamaan. Sain tänään uuden jääkaapin, seisoo eteisessä paketissa. Minulla on myös nurkassa tv. En vain osaa sitä säätää, siinä on digiboxi ja maksullinen kortti. Tuttavapariskuntakin yritti sitä saada sen säädettyä. Kiinassa on englanninkielinen kanava CCTV 9, mielenkiintoisia dokumentteja esittää ja propaganda uutisia. Uutiset alkaa aina Kiinan pressan kuulumisilla. Säälittää koko mies, olla joka päivä tv:ssä. Vapaapäivänäkin pitää kätellä milloin ketäkin. Koiran virka!

Vihreähattuinen mies

Tämä blogin pito käy melkein työstä. Normaalia reittiä en tänne pääse, kiitos kiinan. Joka kerta joudun menemään tänne kiertotietä, eli piilottamaan IP osoitteeni kiinan ”miinaharavoilta” ja valokuvia en itse pysty siirtämään blogiin vaan joudun ottamani kuvat kierrättämään suomen kautta. Ja Viljasade ystävällisesti niitä sitten siirtää jälkijunassa blogiini. Monimutkaista mutta toimivaa!

Eilen illalla maa muistutti olemassaolostaan järisemällä 4,7 Richterin voimalla. Ei antanut mitään ennakkovaroitusta, huomasin kun talo alkoi huojua. Ei siinä ehdi mitään tehdä.
Ja aamulla suihkussa kuulin yllättäen miten Yö-yhtye lauloi…. epätodellinen tunne, juoksin suihkusta ja yritin selvittää mistä musiikki tuli. Ei selvinnyt. Mielessä kävi että naapurini oli tekemässä minuun vaikutusta - ”tässä vain suomalaista musiikkia kuunnellaan”- tyyliin. Koulussa selvisi, yksi opiskelija oli imuroinnut netistä Yön musiikkia… Usein tunnen itseni täällä hölmöksi…

Tänään oli koulua klo 12 saakka ja sen jälkeen toimistolla palaveri, näin pomo illalla mesetti. Harmitti, olin varannut iltapäiväksi kolme tuntia kauneussalongissa. Siirsin sen klo 15. Tänään aioin kysellä lokakuun lomani perään. Meitä on 6 hengen tiimi, josta viisi oli paikalla. Olin varautunut perustelemaan lomatoivetta. Pomo kuitenkin yllätti, kertomalla järjestäneensä syyskuun alussa kolmenpäivän spa-loman meille. Jossain ehkä Kunmingissä. Kysyin voiko siellä kylpylässä turvallisesti uida. Tietysti! Perustelin kysymystäni tutkimuksella jossa kerrottiin että joka kuudes suomalaismies tyhjentää rakkonsa uima-altaaseen. Miten sitten kiinalaismies täällä ? Pomo lohdutti toteamalla ettei meillä ole sitä kuudetta miestä, siis ei hätää. Lokakuun lomani jätin suosiolla odottamaan spa-loman jälkeistä aikaa.

Opiskelijani ovat aikuisia 20-30 -vuotiaita ja työelämässäkin ehtineet olla. Ensitapaamisella hövelisti lupasin että voivat kysyä minulta ihan mitä vaan. Paha virhe! Jo toinen paha virhe, edellinen oli se kuppauskokemus!

Kiinalaisten uteliaisuus! Joka päivä on ollut ”kyselytunti” eikä loppua tiedossa, no jaa.. ehkä vuodenvaihteessa. Ja kysymykset suuntautuu selvästi punaisten alusasujen suuntaan.. Päättelevät varmaan että minulla lienee asiasta syvempää ymmärrystä. Hmmm… Kertoisin ihan mielelläni myös miten villasukkaa kudotaan.. tai miten valmistan maukkaan aterian penninvenyttäjän käsikirjan mukaan.. No, olen ehtinyt selittää naisen G-pisteen salat. Liukastusvoiteen käyttö. Miten synnytys Suomessa hoidetaan. Onko suomalainen mies uskollinen ja yksiavioinen? (tästä toiste lisää) Mikä ero on avo- ja avioliitolla? Tarvitseeko olla neitsyt avioituessaan? Kenen kanssa puhun ja miten- seksistä? Ja vakavampaa; kuoleman kohdatessa, mitä ruumiille tehdään ennen hautausta?

Vastavuoroisesti kerään tietoa kiinalaisten tavoista. Mistä nuoret kiinalaismiehet keskustelee netissä? Lieneekö yllätys ; mm siitä miten länsimaalaiset vaaleat miehet vie heidän naisensa. Tähän totesin ilmiön olevan tuttu suomessakin. Nettikeskustelussa miehet arvelee lännen miesten suosion syyksi peniksen suurempi kokoluokka. On kiinalaisilla huolet, löysä sieltä ja pieni täältä. China Daily kirjoitti mennäviikolla varoituksen sanasen erään Menan alueen valtion virkamiehille. Jos virkamies jää kiinni uskottomuudesta hän saa sakkoa tai erotetaan virasta. Olisi kiinnostavaa kuulla uutiset taustat. Muuten jos näet kiinassa miehellä vihreän hatun.. yritä osoittaa jonkinlaista myötätuntoa miespoloista kohtaan. Vihreän hatun sanoma kun on; vaimoni on uskoton.Minulle ei oikein auennut miksi joku haluaisi ehdointahdoin moista tietoa mainostaa. Kerätä sympatiaa? Ei taida tietää edes kiinalainenkaan. Yhtään vihreähattuista ei ole kadulla vastaan kävellyt.

Kiinassa on tähän päivään saakka ollut kiellettyä ja sopimatonta puhua seksistä. Nyt padot on murtuneet ja varsinkin nuorten tiedonjano valtava. Pomoni varoitteli etten ihan seksuaalineuvojaksi heittäydy, löydän itseni kuulemma poliisilaitokselta, taas. I have a dream…. kiinan virallinen seksivalistaja.. Pääsisköhän sillä ”kuka kukin on –kiinassa” -kirjaan.
Minulta toisinaan kysytään ( poliisi, kuntosali ja kuka milloinkin) mikä on minun virallinen kiinalainen nimi. Tyttäreni on kiinaksi ”viljasade”. Toivoisin sen mahdollisen nimeni herättävän miellyttäviä mielikuvia. Kiinan virallinen seksivalistaja ei kyllä kuulosta sopivalta. Ok. harkitsen vielä. Opiskelijat sanovat minua Laoshi Yla. Ehkä se on se..

Tuttavani ovat ilmaisseet huolen minun yksin asumisestani. Olisi parempi jos jonkun kiinalaismiehen ottaisin. Edes siksi aikaa kun täällä asun. Olen luvannut harkita. Tosin sängyssäni on viimeaikoina ollut eläimellistä ruuhkaa, herrat rotta ja torakka pyrkineet pelehtimään kanssani. Ja jos vielä kiinalaismies… lähden Suomeen.

Kuntosalini, vaatimattomasti Giant Union, personal trainer sai minut ylipuhuttua hankkimaan heidän kauttaan uuden sporttiasun. Tänään menin asua kokeilemaan. Valitteli etteivät olleet saaneet minun kokoa, sitä XXXL (suomen L-koko) hankittua. Masensi! Joten en mennyt nöyryyttämään itseäni sinne alusvaate hankinnoillekkaan.
Ei liikaa nöyryytyksiä yhdelle päivälle, pää ei kestä.

Kiinalainen keisarinleikkaus

Sadekausi parhaimmillaan, ei haittaa kunhan taivaalta tuleva vesi on miellyttävän lämmintä. Aamulla kahlasin nilkkoja myöten vedessä ja hikeä pukkasi. Outo tunne hikoilla sadesäällä. Kävelin sairaalan ohi kun paareilla tuotiin sairaalasta ulos vainajaa. Mukava aamunaloitus.

Kuntosalilla olen käynyt pullistelemassa, jooga on rankkalaji täällä kiinassakin sen totesin kun 1,5 tuntia väänsin itseäni mutkalle. Ja joogaopettaja kävi vielä vääntämässä varttani lisää solmuun. Suomen spinningiä tulee ikävä kun korvia särkevässä melussa yritän pyöräillä. Ei taukoja, ei löysiä vaan tunti täysillä mennään. Voisin antaa kiinalaisille muutaman vinkin kuten, .. pyörän istuin kannattaisi säätää itselle sopivalle korkeudelle. Edessäni polkevalla miehellä oli polvet korvissa, hupaisaa katsottavaa. … Ja se amerikkalainen länkkäri-musiikki 60-luvulta voisi vaihtaa vähän tuoreempaan. Kopoti..kopoti ..ihaahaa! Ei voi mitään.. hymyilyttää tämä touhu joskus! Huomioni on kiinnittynyt kuntosalin pukuhuoneessa naisten alusvaatteisiin. Selvästi suosikki alusasut täällä on ”kiinanpunaiset” . Syykin selvisi: menossa on häränvuosi ja punaisilla alushousuilla voidaan ainakin varmistaa ettei sairaus tai onnettomuus häränmerkissä syntyneitä kohtaa. Viikonloppuna ehkä uusin alusvaatevaraston punaisiin! (Vältyn sika- ja muilta lentsuilta.) Saa myyjättäret taas nauruaan pidellä kun menen ja pyydän L- kokoja. Kiinan mitoissa se lienee XXXL. Yes! Joskus tunnen itseni niin isoksi.. Tänään vakuuttelin epäuskoisille kiinalaisille että olen todella suomessa siro ja hoikka tyttö. Ilmeestä päätellen eivät tainneet ihan uskoa ja vähän itselläkin usko tässä asiassa horjuu.

Olen pannut myös merkille kiinalaisnaisten keisarinleikkausarvet. Ja ihmetellyt asiaa. Onko lantio niin ahdas vai mikä lienee taustalla. Ihan yksinkertaisesti naiset pelkäävät alapääsynnytyksen jälkeen "paikkojen" löystyvän. Ja miehen miellyttämisen vaikeutuvan. Kerroin miten suomessa nämä asiat hoidetaan. Synnytyksen jälkeen kuntoutetaan alapää tietysti, vai mitä miehet? Täällä on yli 500miljoonaa naista joiden päällimäinen tehtävä on miellyttää miestä. Voi kiesus!!!

Koulussa keskustelimme minun kuntosalissa käynneistä. Ja sen seurauksena innostuin vääntämään välitunnilla kättä kiinalaistyttöjen kanssa… kunniakas voitto ja yksi kakkossija. Ei paha keski-ikäiseltä. Hymyilytti kuinka tosissaan ottivat kisan. Taisi olla ihan kunniakysymys heille ja ehkä minullekin. Ovat oppineet sanan SISU. Tv:ssä tullessa ohjelmassa oli avattu suomalaisen sisun olemusta. Olisi mukava nähdä se ohjelma.

Torakkamyrkytystä olen tehnyt parina päivänä ja saalista on tullut ihan mukavasti. Yksi oli taas sängyssäni eilen illalla, tapoin. Aamulla toinen kehveli kans, tosin kuolleena. Rotta on koputellut ikkunani takana, ei ole tilaa sille tässä majatalossa. Ikkunaa ei parane jättää auki ilman hyttysverkkoa edes hetkeksikään.

Kiinassa on menossa koirabuumi, ladyt taluttaa koiriaan narunpäässä. Ne, koirat ovat hassunkurisia kun emäntä (kai) on värjännyt ressun turkin tai osan turkista. Olen nähnyt kirkkaan keltaiseksi ja oranssiksi ja liilaksi värjättyjä villakoiran näköisiä otuksia. Eilen aamulla pysähdyin… jalkakäytävällä pyllisti minuun päin koira tarpeillaan. Oli oranssi pallero. En hämmästy siitä väristä enää vaan, - että emäntä otti sanomalehden ja siirsi sillä koiran kokkareet sivuun. Pikkuhiljaa Kiinakin tulee puusta alas.

Lonkun apulaisjohtajan kanssa lounastin viikolla ja kerroin että aion lokakuussa mennä Thaimaaseen lomalle. Siitäkös hän innostui ja suositteli että menisin Malesiaan. Hänellä on siellä ystäviä jotka minua mielellään siellä auttaisi. Mitähän apua tarvitsisin? Ei tule heti mieleen! Kiinalaiset ei oikein usko suomalaisen naisen itsenäisyyteen ja itsepäisyyteen. Matkat maksaisi 1500 y ja hotelli 100y per yö. Lupasin miettiä asiaa. Herra Long (Lonkku) pistäytyi tänään toimistolla ja toi Malesialaista kahvia, tosi hyvää! Oli ollut Singaporessa bisnestä tekemässä ja tapaamassa siellä asuvaa poikaansa.

Kiinalaisia rakkausrunoja

Viikonloppu meni tutustumalla lähiympäristöön. Pariin kertaan olen jo törmännyt aussilaisiin ja usalaisiin yliopisto-opettajiin ihan kadulla vastaantulleet. English pub onnistui olemaan kiinni kun siellä pyörähdin. Asiaa en jäänyt liiemmin suremaan kun kiinnostavia kohteita on pilvin pimein tässä kaupungissa. Löysin laadukkaan kuntosalin ja tein 5kk sopimuksen, rajaton käyttöoikeus 360y kuukaudessa, reilusti kalliimpi kuin viime vuonna Shehongissa. Samaan hintaan sain henkilökohtaisen valmentajan PT:n. Tänään olin ensimmäisellä aerobic-tunnilla, huomenna joogaan ja spinningiäkin mukavasti mukaan mahtuu.
Sali oli täynnä pullistevia kiinalais "kukkoja" ja "kiinanruusuja". Hyvässä seurassa ollaan. Eipä ole vapaa-ajan ongelmaa täällä ja tavoitteena on piukat paikat. Lokakuun alussa tämä maa on lähes kiinni. Kiina viettää silloin 60-vuotis itsenäisyyspäivää ja opiskelijoilla on 10 päivän loma. Juhlat lienee sen mukaiset. Pelastan itseni ja mietinkin jos lähtisi silloin käymään tuossa naapurissa, Thaimaassa lomalla.

Tämä asuntoni sijaitsee Mianyangin Central Hospital in kupeessa. Uutta sairaalaa rakentavat kadun toiselle puolelle. Rakennusmiehet roikkuvat korkealla ilman turvaköysiä, en ainakaan näe niitä. Kiinalaisia riittää vaikka joku joskus tippuukin.. ja varmaan tippuu. Ahkeria ovat, tekevät pitkää päivää nälkäpalkalla.

Rottaa odottaa huoneistossani ansa. Saas nähdä milloin herään yöllä vuorostani rotan kiljuntaan. Selvisi myös miksi se rotta hakeutui kassiini , haistoi SISUaskin. Kehveli! Sisut on täällä vähissä.. jos mahdollista laittakaa paketissa niitä tulemaan. hehheh!

Ajankulukseni olen lueskellut hyvin vanhoja kiinalaisia rakkausrunoja 1000-luvulta.. ja hieman tuoreempiakin. Kovasti intohimoisia ovat. Hyvä valinta näin yksinasuvalle naisihmiselle, vai mitä? Huomenna luen niitä opiskelijoilleni. Laitan tähän näytteen kiinalaisen naisrunoilijan tuotoksesta 1200-luvulta. Voiko tämän suoremmin asiaa ilmaista? Runon nimi on ”sinä ja minä”.

Sinä ja minä, me kaksi                              
olemme hulluina toisiimme,
kuumina kuin savenvalajan tuli.
Olemme samasta savimöykystä,
sinun muotosi, ja minun.
Murskaa meidät molemmat taas saveksi,
sekoita se veteen, muotoile uudelleen
sinut, muotoile minut.
Niin minulla on ruumiissani sinut,
ja sinulla on ikuisesti minut.

-Guan Daosheng -

Eläimellistä menoa makuuhuoneessani, apua!

Keskiviikkona lopulta pääsin muuttamaan asuntooni. Talossa menossa ulkosivuremontti ja työmiehet juoksee portaissa. Sotku on melkoinen. Talossa ei hissiä,7krs, huhhuh! Olohuone, kaksi makuuhuonetta, työhuone, keittiö, kylpyhuone ja iso verantamainen lasitettu parveke. Turhan iso yhdelle, mutta menköön kun ilmaiseksi asun. Vuokraemäntä, opettaja Gang, kertoi hymyillen pyytäneensä naapuriasukkaita viemään minut katolle jos maanjäristys tulee. Joopa joo! Kiinalaiset uskovat ilmeisesti, jos on katolla ja talo luhistuu alta niin tippuu ehjänä päällimmäiseksi talon raunioille. Viimevuotinen maanjäristys on hyvin ihmisten muistissa.

Lonkun asisstentti Fang Fang oli tekemässä kanssani vuokrasopimusta. Vuokra 1000y /kk. Siihen, vuokrasopimukseen tarvittiin paljon tärkeitä papereita. Kopio passista ja valokuvani. Huono kuva kuulemma. Kohteliaita nämä kiinalaiset. Myönnän toki että kuvan hymytön ilme saattaa herättää mielikuvia hmm.. rikollisesta henkilöstä. Siitäkös Fang sitten muisti ja varoitteli etten liikkuisi illalla yksikseen, riski joutua ”rikollisen teon” kohteeksi. Hyvä alku asumiselle, maanjäristys- ja rikoksenuhriksi joutumisuhka lisää mukavasti asumisviihtyvyyttä.

Illalla ovelle koputettiin, ystävällinen alakerran naapurihan siinä valitteli aiheuttamaani vesiongelmaa. Keittiöni lavuaari valuttanut tiskivedet naapurin huusholliin. Pahoittelin ja lupasin heti huomenna kutsua korjaajan. Ja taas ovelle koputettiin, tällä kertaa oven takana oli nuorimies tilamani kuukauden juomavesipullon kanssa. Juuri silloin ulko-ovi kieltäytyi aukenemasta. Olin laittanut turvalukon päälle. Sain pujotettua vesikupongin ovenraosta ja vesipoika lähti, tovi meni vielä ennenkuin sain oven auki. Turvalukkoa päätin olla käyttämättä ja varasin sateenvarjon jolla kolautan tarvittaessa sisäänpyrkijät.

Keskiviikkona lopulta kävin ulkomaalaisvirastossa ilmoittautumassa Mianyangin asukkaaksi. Ehdin olla huolissani kun ilmoittautuminen venyi ja venyi itsestäni riippumattomista syistä. Muistutin töissä miten viime vuonna kävi mutta kiinalainen työkaveri sanoi, "ei hätää sanot vaan että tulit vasta eilen". Toimenpide oli helppo, kerroin tulleeni eilen kaupunkiin. Täällä joutuu tilanteen mukaan puhumaan muunneltua totuutta ja päästämään valkoisia valheita. Emävalheita en vielä ole kokeillut, ilmeisesti sitten ollaankin jo äärimmäisten asioiden äärellä. Kiinalaiselle virkakoneistolle voi huoletta valehdella mutta henkilökohtaisissa suhteissa ollaan sitten niin avoimia ja rehellisiä. Ainakin näin länsimaalaista kohtaan. "Sinulla on isot jalat, ruma passikuva"!!

Toimistorakennuksessamme on 23 kerrosta ja vain kaksi hissiä. Hissiä odotellessa kuulee mielenkiintoisia juoruja. Siinä sitä päivitellään naapuritoimiston johtajan naisasioita ja arvuutellaan jalkavaimojen eli sihteerikköjen lukumäärää ja järjestystä.

Yöllä alkanut trooppinen sade jatkui koko keskiviikkopäivän. Kadut ja viemärit lainehtii, sateenvarjon kanssa mukava kävelyilma, ihan totta. Taivaalta valuva lämmin vesi huuhteli varvastossuja eikä olo ollut yhtään epämiellyttävä. Uutisissa oli varoitettu mahdollisesta myrskystä, ei tullut ei näkynyt.

Torstai 9.7.09
Sade lakannut. Menin koululle sovitusti, tosin hieman myöhässä. Aamulla suihkuveden säätelyssä oli ongelmaa. Tulikuumaa vettä, hiukset jäi pesemättä. Lounaskutsu odotti työpaikalla. Meitä oli 8 henkeä, söimme 9 eri ruokalajia ja hinta yhteensä vain 113yania. Maukasta ja halpaa!! Olin kuullut että lounaan maksussa voi tulla kilvoittelua siitä kuka sen ehtii maksaa. Ja tottavie näin kävi. Pari henkilöä töni toisiaan rynnätessään kilvan maksamaan sitä 113y laskua. Miespuolinen voitti ja ilmeestä päätellen voitto oli maukas. Hyvänä kakkosena tuli naispuolinen työkaveri joka harmitteli ettei pärjännyt tällä kertaa kisassa, näin kiinassa! Seuraan tilannetta ja suunnittelen milloin kamppaan työkaverit juuri ennen kassaa... ja maksan potut pottuina.

Päätin olla tänään rohkea ja reipas. Ja niinpä lounaalta lähdin yksin kävelemään toimistolle, jee.. osasin joten kävelin koululle ja vielä asunnollekin. Kartta on olemassa mutta on lähinnä suuntaa-antava. Pikkuhiljaa laajennan reviiriäni. Tiedän jo missä sijaitsee English pub...

Odottelen milloin asuntooni saan internetyhteyden. Luvattu kolmessa päivässä. Huomenna kyselen liittymän perään. Mitä oli elämä ennen nettiä, ei mitään! Alkavia vieroitusoireita on ilmennyt. Pohdin miten s-postissa lojuu lukemattomia viestejä suomesta.

Perjantai 10.7.09
Heräsin ankeaan aamuun huonosti nukutun yön jäljiltä. Yö meni painajaistunnelmissa, jahdatessa ensin torakkaa ja myöhemmin rottaa. Puolenyön maissa havahduin liikkeeseen sängyssä ja hetikohta selvisi että iso torakkahan siinä tyynylläni. Kunnon kiljaisu ja torakka piiloutui bambupatjani alle. Tyhjensin sängyn ja sai torakkaan näköyhteyden. Hädissään ressukka teki mahtavan mattinykäsmäisen-ilmalennon hypätessä lattialle ja yöpöydän alle piiloon. Mitään kättäpitempää ei silmiini osunut joten juoksin hakemaan keittiöstä teräslastan ja jäin odottamaan… Lopulta torakka ilmestyi ja sai mojovan iskun ja siihen sen jätin yöksi lattialle varoitukseksi muille pikkukavereille. Jätin valot palamaan. Seuraava herätys oli kirkumista ja kiljuntaa! Ovenkahvassa roikkuvasta laukusta kuului rapinaa… ja rottahan sieltä hyppäsi lattialle ja paineli keittiön suuntaan. Olisi ollut edes pieni hiiri, mutta iso lihava rotta!! Perään en juossut, pysyin tiiviisti sängyssä. Mitä lie etsi laukustani. Rotta oli syönyt sen torakankin lattialta. Kuulin kuinka rapisteli keittiössä tavaroitani. Odottelin mitä tuleman pitää. Hetken kuluttua tuli makkarin ovensuuhun. Kiljuin.. ja rotta painui takaisin keittiöön. Suljin makuuhuoneen oven ja avasin vasta aamunkoitteessa. Oli ryökäle syönyt pöydästäni.. Aamulla naapuri valitteli samaa rottaongelmaa.. Kestän kyllä torakat ja rotatkin.. kunhan saan ne pysymään poissa sängystäni. Päätin pitää vastedes öisin valot päällä, näen ainakin missä vihollinen on.
Internetyhteyttä on rakenneltu aamupäivän ajan ja odotan että tulisi valmista niin pääsisin lounaalle. Lopultakin. Annoin kaverille lounasjuomiseksi pullon Harbinolutta. Lounas sai odottaaa..pakko oli kuitenkin ensin tämä blogini päivittää.

Munat pilaantuu, eivät kanat!

Kiinaan on pitkä matka ja tuttuja löytyy ympärimaailmaa, sen koin. Amsterdamissa jouduin hetken odottamaan Kiinan konetta ja kas kummaa viereeni istahti tutun oloinen nutturapää. Hetken toisiamme katsottuamme totesimme että tuttuja ollaan vuosien takaa, entinen työkaverihan siinä ja matkalla Mongoliaan jossa aikoi viettää jurttaelämää kolmisen viikkoa. Päivitettiin kuulumiset ja toivotimme toisillemme hyvää elämää, kun koskaan ei tiedä risteytyykö polkumme joskus jossain vielä. Jo heti alkumatkasta täytimme tarkan terveyskyselyn ja päästyämme Pekingiin, koneeseen tuli hetken odottelun jälkeen "hitsaajanlaseihin" ja hengityssuojaimiin puettuja terveystarkastajia. Olimme selvä uhka lännestä. Oli naurussa piteleminen nähtyämme nämä idänufot!!! Jokaisen matkustajan lämpö mitattiin otsasta ja kappas vaan minusta neljän penkin päästä löytyi kuumepotilas, kiinalaisnainen. Hymy hyytyi kun selvisi ettei homma tainnutkaan jäädä tähän. Odottelimme ja kohta saapui lisää idänufoja mittamaan naisparan kuumetta uudelleen. Lopputulos jäi epäselväksi, onneksi pääsimme koneesta ulos ja.. lämpökameroiden kuvattavaksi.
Vaihdoin vielä kerran konetta Chengduhun ja lopulta täällä Mianyangissa olin perjantai-iltana yli vuorokauden matkustamisen jälkeen. Hikisenä ja väsyneenä. Pikainen pesu ja tervetulopäivälliset odotti. Grilliruokaa oli tarjolla monenlaista. Ja lopulta bambupatjalle nukahdin.

Lauantaiaamusta pirteänä ylhäällä. Chaon ja Jounin kanssa kävin tervehtimässä uusia opiskelijoita ja samalla pistäydyin toimistolla laittamassa minulle työpisteen kuntoon. Toimisto sijaitsee 8krs. Ja ikkunasta avautuu maisema puistoon, myös kaupungin kello näkyy. Se pysähtyi viime vuoden toukokuun traagiseen maanjäristysaikaan. Silloin täällä alueella kuoli n. 90 000 ihmistä ja rakennuksia sortui. Itse tässä kaupungin keskustassa ei taloja sortunut. Itse en ollut toukokuussa 08 täällä mutta heinäkuussa koin yli 6 Richterin jälkijäristyksiä,tunne oli hyvin pelottava, olla huojuvan koulun 6krs ja yrittää pysyä pystyssä. Jälkijäristyksiä on riittänyt yli vuoden ajan. Täällä on alkuviikosta ollut 5,2 Richteriä.

Lounaan valmistimme Chaon kotona ja sen jälkeen kolme tuntia kauneussalongissa.Hierontaa, kasvohoitoa ja... suostuin,- idiootti kun olen, perinteiseen kiinalaiseen hoitoon, tietämättä mitä se todella on. Sattui niin pirusti! Kuppaustahan se oli. Nyt on selkä vereslihalla.

Heräsin tänään sunnuntaiaamuna tarpeeseen saada Buranaa. Syynä ei ole juhlimiseen liittyvä liika nesteytys, ei todellakaan, vaan eilisen kuppauskäsittelyn aiheuttama selkäsärky! Koneen aukaistuani löysin mieltä piristäviä onnitteluviestejä. Kiitos! Olin sopinut hieronnan myös tälle päivälle kun hierojani oli sitä mieltä että minulla on selkälihaksia jumissa. Selkä vereslihalla ei hierojalle mennä. Puolikuntoisena, näin syntymäpäivänäni, lohdutan itseäni seuraavalla sloganilla. Naisen ei tarvitse olla huolissaan vanhenemisestaan. -Munat pilaantuu, eivät kanat-!

Byebye!

Viimeistä iltaa viedään. Aamulla lento klo 9.10 Amsterdamin kautta Pekingiin ja sieltä edelleen lento Chengduhun ja vielä 3-4 tuntia autokyytiä. Uskoisin olevani Mianyangissa noin klo 20 perjantai-iltana. Rinkka painaa liikaa mutta vaikea päättää mitä vielä jättäisi pois. Kaikki tuntuu tarpeelliselta. Mieli tyyntynyt, hyvästit jätetty. Millähän koneella KLM lentää Pekingiin? Toivottavasti ei Airbusilla, niitä kun on viimeaikoina tippunut. Onnea Maiju huomisen johdosta!