Kävin eilen Forexilla vaihtamassa valuuttaa. Shoppaajan sielun omaavalle rahankuluttajalle melkein kaikki Kiinassa on edullista. Ostelua hillitsee vain ettei vaatteita tai kenkiä näin tuhti 67kg/170cm tyttö helposti löydä. Tai että kaikkia porsliiniastioita ei Suomeen saa ehjänä. Harkitsin puisen ihanan ammeen rahtaamista suomeen, järki voitti ja amme jäi. Onneksi suutarit ja räätälit osaavat työnsä, sitä saa mitä tilaa! Kenkäkaupassa, hävyttömät nauravat minut ulos kun kyselen kenkieni perään. Isojalkaista kautta historian on pidetty Kiinassa rumana. Kiinalaisilla on tapana nauraa hyväntahtoisesti (haluan uskoa)päin naamaa länsimaalaisille ja vaatii aika hyvää nahkaa toisinaan kestää sitä. Viikonloput olen pyhittänyt kauneudenhoitoon. Kauneussalongissa, hierojalla ja kampaajalla kuluu tunti jos toinenkin ja hinnat 1/10 suomen vastaavista jos sitäkään. Saa sitä toisen ihmisen kosketusta jota meistä jokainen tarvitsee. Kuntosalilla käynti on suhteellisen kallista kiinalaisille, noin 20€ kuukausimaksusta voi käydä pullistelemassa uusrikkaiden joukossa.
Kuvassa komennan Wagneria jäämään kotiin lähtiessäni kaupungille. Olisi ryökäle halunnut mukaan kaivamaan kadunvarren roskiksia. Meidät (ei Wagneria) on kutsuttu päivälliselle syömään Sichuanin kuuluisaa HOTPOT ateriaa. Suhtaudun vakavasti kutsuun ja tarkoitus on lähteä maaottelu-asenteella liikkeelle. Syystä että hotpot ei ole mikään helpponakki, ei ollenkaan. Voimakasmausteinen ateria vaatii länsimaalaiselta vahvaa mahalaukkua. Niinpä kunnon alkuverryttely kaupungilla on eduksi illan koitokseen. Ja Wagnerin jätin sikoilemaan pihalle.
Päivälliselle lähden yksin koska Maijulla nousi kuume ja räkätauti vain voimistui. Pahoittelin läsnäolijoille Maijun poisjääntiä ja välittömästi Chaon isä lähti apteekkiin hakemaan rohtoja joista valmisti Maijulle tehojuomaa. Hoidollisen toimenpiteen jälkeen päästiin aloittamaan ateriointi. Tarjoilupöydältä kerätään kaikkea mahdollista raakaa ja tuoretta syötävää ja keskellä pöytää on kuuma, kaasulla toimiva öljykeitin ja sen sisällä vielä vesikeitin. Sinne vaan öljyn sekaan lehmän mahalaukkua, ankan koipia, ankan suolet, viiriäisen munia, kalanpäitä, lootuksenjuurta, sammakoita, makkaroita, tofua ja lopuista en uskaltanut edes kysyä mitä oli. Porisi mukavasti! Jälkiruokana oli mustariisipuuroa, hyvää! Ja erilaisia leivoksia. Sitä sitten syötiin ja maiskuteltiin kiinalaisittain äänekkäästi. Siinä minulla on vielä opeteltavaa, suomessa se maiskuttelu tuntuu jo sujuvan. Kiinalaisilla on tapana tuputtaa ruokaa. Niinpä söin itseni ähkyyn. Söin ja keskustelin, päätin että tämän kestän... Muuten Suomi pärjäsi ihan hyvin, maaottelu päättyi tasatulokseen. Röh röh! Aamulla minulla karmea olo ja Maiju oli selvästi meistä kahdesta terveempi. Soitin ja peruin tänään olevat haastattelut ja kuvaukset, ei pysty, liian hapokasta! Kävin hakemassa lähikaupasta pullaa ja cokista tasoittamaan vatsahermojen möyryämistä.. Hotellin ala-aulan kohdalla yökkäsin kun eiliset ruuanhajut tuli vastaan. Jatkossa yritän välttää hotpottia, sen verran eilinen otti koville. Näin aamutuimaan varsinkin, Wagner suhtautuu myötätuntoisesti ja selvästi tiedostaen milloin ei kannata naiselle röhkiä. Maassa maan tavalla tai maasta pois!
Rinkkaani olen pakannut ja purkanut. Syksyvaatteitakin pitää mahtua mukaan. Taskulamppu on ehdoton, iltaisin kotiin palatessa saa häädettyä pimeällä pihalla rottia ja torakoita pois jaloista. Musiikkia ja valokuvia sekä muutama hyvä kirja iltalukemiseksi.
Kuvassa komennan Wagneria jäämään kotiin lähtiessäni kaupungille. Olisi ryökäle halunnut mukaan kaivamaan kadunvarren roskiksia. Meidät (ei Wagneria) on kutsuttu päivälliselle syömään Sichuanin kuuluisaa HOTPOT ateriaa. Suhtaudun vakavasti kutsuun ja tarkoitus on lähteä maaottelu-asenteella liikkeelle. Syystä että hotpot ei ole mikään helpponakki, ei ollenkaan. Voimakasmausteinen ateria vaatii länsimaalaiselta vahvaa mahalaukkua. Niinpä kunnon alkuverryttely kaupungilla on eduksi illan koitokseen. Ja Wagnerin jätin sikoilemaan pihalle.
Päivälliselle lähden yksin koska Maijulla nousi kuume ja räkätauti vain voimistui. Pahoittelin läsnäolijoille Maijun poisjääntiä ja välittömästi Chaon isä lähti apteekkiin hakemaan rohtoja joista valmisti Maijulle tehojuomaa. Hoidollisen toimenpiteen jälkeen päästiin aloittamaan ateriointi. Tarjoilupöydältä kerätään kaikkea mahdollista raakaa ja tuoretta syötävää ja keskellä pöytää on kuuma, kaasulla toimiva öljykeitin ja sen sisällä vielä vesikeitin. Sinne vaan öljyn sekaan lehmän mahalaukkua, ankan koipia, ankan suolet, viiriäisen munia, kalanpäitä, lootuksenjuurta, sammakoita, makkaroita, tofua ja lopuista en uskaltanut edes kysyä mitä oli. Porisi mukavasti! Jälkiruokana oli mustariisipuuroa, hyvää! Ja erilaisia leivoksia. Sitä sitten syötiin ja maiskuteltiin kiinalaisittain äänekkäästi. Siinä minulla on vielä opeteltavaa, suomessa se maiskuttelu tuntuu jo sujuvan. Kiinalaisilla on tapana tuputtaa ruokaa. Niinpä söin itseni ähkyyn. Söin ja keskustelin, päätin että tämän kestän... Muuten Suomi pärjäsi ihan hyvin, maaottelu päättyi tasatulokseen. Röh röh! Aamulla minulla karmea olo ja Maiju oli selvästi meistä kahdesta terveempi. Soitin ja peruin tänään olevat haastattelut ja kuvaukset, ei pysty, liian hapokasta! Kävin hakemassa lähikaupasta pullaa ja cokista tasoittamaan vatsahermojen möyryämistä.. Hotellin ala-aulan kohdalla yökkäsin kun eiliset ruuanhajut tuli vastaan. Jatkossa yritän välttää hotpottia, sen verran eilinen otti koville. Näin aamutuimaan varsinkin, Wagner suhtautuu myötätuntoisesti ja selvästi tiedostaen milloin ei kannata naiselle röhkiä. Maassa maan tavalla tai maasta pois!
Rinkkaani olen pakannut ja purkanut. Syksyvaatteitakin pitää mahtua mukaan. Taskulamppu on ehdoton, iltaisin kotiin palatessa saa häädettyä pimeällä pihalla rottia ja torakoita pois jaloista. Musiikkia ja valokuvia sekä muutama hyvä kirja iltalukemiseksi.
Taasko mä olen kipeenä?!
VastaaPoista