Madam -may I help you?

Vakuutuksissa on vara parempi jos viisaasti yhtiön on valinnut. Näin totesin viime vuonna. Kiinaan ja varsinkin jos T..betiin aikoo matkustaa on hyvä selvittää matkavakuutuksen ehdot tarkasti. Vaihdoin vakuutusyhtiötä kun huomasin ettei voimassaoleva vakuutukseni korvaa matkustaessani T..betiin. Kiinan syrjäseudut (vuoristo, aavikko tms) ovat aluetta joissa vakuutukset eivät välttämättä ole voimassa, siis nämä perusmatkavakuutukset. Ja jotkut vakuutusyhtiöt ovat muuttaneet ulkomailla olon kestorajaa. Aiemmin jos pistäytyi suomessa 3kk välein niin vakuutus pysyi voimassa, nyt välttämättä ei kaikissa vakuutusyhtiöissä ole näin.

Meitä oli kaksi naista ja suomalainen luutnantti. Olimme varanneet matkan T..betiin aikomuksena kierrellä siellä ja käydä Himalajan Base Campissa helmi-maaliskuun 08 vaihteessa. Me naiset olimme käyneet Intian puolen Himalajalla joskus 5 vuotta sitten ja ajatus käydä vastakkaisella Kiinan puoleisella puolella kiehtoi kovasti, ainakin minua. Ajankohta oli huono monestakin syystä, tyttäreni Maiju oli sairastellut ja oli epävarmaa voiko hän yleensäkään matkustaa Chengdusta T..betiin ja toisena syynä, Kiinan armeijan joukkojen keskittyminen T..betin levottomuuksia hillitsemään. Ja kolmantena sää, helmi-maaliskuu ei ole parhain ajankohta vuorivaellukselle Himalajalla. Liput ja permit oli hankittu, ei kun matkaan. Herra Long oli järjestänyt majoituksemme. Lensimme Chengdusta Lhasaan samalla koneella armeijan joukkojen kanssa, nuoria poikia lähinnä näyttivät olevan. Kohteliaita, auttoivat rinkkani nostamisessa ”madam- may I help you?” Ja välittömästi kiinan armeija sai silmissäni inhimillisen ja vähemmän pelottavan kuvan. Nuori sotilas teki tietämättään hyvää PR:ää kansantasavallalle. Harvemmin tulee ajatelleeksi että mahtimaan sotilas voisi olla kohtelias, englantia puhuva gentleman. Kiinassa on tottunut kiinalaisten tapaan röyhkeästi etuilla ja polkea heikommat ja länsimaalaisetkin jalkoihinsa.
Ja miten sitten kävikään. Himalaja jäi näkemättä, me naiset löysimme itsemme Lhasalaisesta sairaalasta. Sairaanhoitajana voisin kuvailla hyvinkin tarkkaan syyt sairaalaan joutumiselle, säästän kuitenkin lukijoita siltä ja totean että suomalainen sotilas on mies paikallaan! Hän huolehti ja toi meille ruokaa sairaalaan ja maksoi hoitomme etukäteen, tietysti.
Muistikuvat ovat hieman hatarat sairaalaan joutumiselta. Meidät ohjattiin huoneeseen jossa oli kaksi mieslääkäriä, istuivat ja polttivat tupakkaa. Huoneessa oli myös nuori äiti itkien sydäntä raastavasti ja pöydällä oli pieni käärö, kuollut lapsi. Siinä me olimme kuin jossain kauhutarinassa, kukaan ei äitiä lohduttanut, en minäkään. Tapahtuma tuli silloin sairaana ollessani uniini, kuolleita lapsia ja mustapukuisia pappeja. Päällimmäisenä siellä sairaalassa oli huoli oman lapsen, Maijun voinnista. Syyllisyyttä pukkasi, miten äitinä raahaan lastani (tosin aikuista) ympäri maailmaa ja altistan ties mille sairaudelle. Tulkki kertoi myöhemmin pikkulapsen kuolleen jo edellisenä päivänä, tukehtunut hedelmän palaan. Kiinassa raha puhuu terveydenhuollossakin, kun maksat saat hoitoa. Tätä lasta rahakaan ilmeisesti ei olisi pelastanut. Meitä se raha auttoi. Tiibet jäi sydämeeni – sinne vielä palaan, ehkä tänä vuonna –joskus.
Lähtöpäivä lähestyy lennän torstaina Pekingiin ja sieltä Chengduhun ja jatkan vielä Mianyangiin lähelle T..betin rajaa.