Viivi ja Wagner Kiinassa

Kävin eilen Forexilla vaihtamassa valuuttaa. Shoppaajan sielun omaavalle rahankuluttajalle melkein kaikki Kiinassa on edullista. Ostelua hillitsee vain ettei vaatteita tai kenkiä näin tuhti 67kg/170cm tyttö helposti löydä. Tai että kaikkia porsliiniastioita ei Suomeen saa ehjänä. Harkitsin puisen ihanan ammeen rahtaamista suomeen, järki voitti ja amme jäi. Onneksi suutarit ja räätälit osaavat työnsä, sitä saa mitä tilaa! Kenkäkaupassa, hävyttömät nauravat minut ulos kun kyselen kenkieni perään. Isojalkaista kautta historian on pidetty Kiinassa rumana. Kiinalaisilla on tapana nauraa hyväntahtoisesti (haluan uskoa)päin naamaa länsimaalaisille ja vaatii aika hyvää nahkaa toisinaan kestää sitä. Viikonloput olen pyhittänyt kauneudenhoitoon. Kauneussalongissa, hierojalla ja kampaajalla kuluu tunti jos toinenkin ja hinnat 1/10 suomen vastaavista jos sitäkään. Saa sitä toisen ihmisen kosketusta jota meistä jokainen tarvitsee. Kuntosalilla käynti on suhteellisen kallista kiinalaisille, noin 20€ kuukausimaksusta voi käydä pullistelemassa uusrikkaiden joukossa.
Kuvassa komennan Wagneria jäämään kotiin lähtiessäni kaupungille. Olisi ryökäle halunnut mukaan kaivamaan kadunvarren roskiksia. Meidät (ei Wagneria) on kutsuttu päivälliselle syömään Sichuanin kuuluisaa HOTPOT ateriaa. Suhtaudun vakavasti kutsuun ja tarkoitus on lähteä maaottelu-asenteella liikkeelle. Syystä että hotpot ei ole mikään helpponakki, ei ollenkaan. Voimakasmausteinen ateria vaatii länsimaalaiselta vahvaa mahalaukkua. Niinpä kunnon alkuverryttely kaupungilla on eduksi illan koitokseen. Ja Wagnerin jätin sikoilemaan pihalle.

Päivälliselle lähden yksin koska Maijulla nousi kuume ja räkätauti vain voimistui. Pahoittelin läsnäolijoille Maijun poisjääntiä ja välittömästi Chaon isä lähti apteekkiin hakemaan rohtoja joista valmisti Maijulle tehojuomaa. Hoidollisen toimenpiteen jälkeen päästiin aloittamaan ateriointi. Tarjoilupöydältä kerätään kaikkea mahdollista raakaa ja tuoretta syötävää ja keskellä pöytää on kuuma, kaasulla toimiva öljykeitin ja sen sisällä vielä vesikeitin. Sinne vaan öljyn sekaan lehmän mahalaukkua, ankan koipia, ankan suolet, viiriäisen munia, kalanpäitä, lootuksenjuurta, sammakoita, makkaroita, tofua ja lopuista en uskaltanut edes kysyä mitä oli. Porisi mukavasti! Jälkiruokana oli mustariisipuuroa, hyvää! Ja erilaisia leivoksia. Sitä sitten syötiin ja maiskuteltiin kiinalaisittain äänekkäästi. Siinä minulla on vielä opeteltavaa, suomessa se maiskuttelu tuntuu jo sujuvan. Kiinalaisilla on tapana tuputtaa ruokaa. Niinpä söin itseni ähkyyn. Söin ja keskustelin, päätin että tämän kestän... Muuten Suomi pärjäsi ihan hyvin, maaottelu päättyi tasatulokseen. Röh röh! Aamulla minulla karmea olo ja Maiju oli selvästi meistä kahdesta terveempi. Soitin ja peruin tänään olevat haastattelut ja kuvaukset, ei pysty, liian hapokasta! Kävin hakemassa lähikaupasta pullaa ja cokista tasoittamaan vatsahermojen möyryämistä.. Hotellin ala-aulan kohdalla yökkäsin kun eiliset ruuanhajut tuli vastaan. Jatkossa yritän välttää hotpottia, sen verran eilinen otti koville. Näin aamutuimaan varsinkin, Wagner suhtautuu myötätuntoisesti ja selvästi tiedostaen milloin ei kannata naiselle röhkiä. Maassa maan tavalla tai maasta pois!
Rinkkaani olen pakannut ja purkanut. Syksyvaatteitakin pitää mahtua mukaan. Taskulamppu on ehdoton, iltaisin kotiin palatessa saa häädettyä pimeällä pihalla rottia ja torakoita pois jaloista. Musiikkia ja valokuvia sekä muutama hyvä kirja iltalukemiseksi.

Lupaan ottaa opikseni

Tänään lopulta sai viisumin. Jännitin kovasti miten tulee käymään, vatsanpohjassa vähän pisteli kun meni Kiinan suurlähetystöön. Sain viisumin vain 4 kuukaudeksi. Olen onnistunut saamaan rikosrekisterin Kiinassa. Tiesin että minun tulee ilmoittautua säännöllisesti ulkomaalaisvirastoon ja esimiehelleni asiasta muutaman kerran mainitsin. Hän oli sitä mieltä että ystävät hoitaa asian puolestani, näin ei kuitenkaan tapahtunut. Minkä taakseen jättää sen edestään löytää, sopii tähänkin.

Tänään illalla alkaa olympialaiset on 8.8.08. Istun ulkomaalaisviraston huoneessa yksin. Minut on ohjattu tänne ja kerrottu että olen syyllistynyt rikolliseen toimintaan ja rikkonut Kiinan kansantasavallan lakia. Passini on takavarikoitu. Sen jälkeen minut jätettiin yksin. Mielessäni pyörittelen erilaisia kauhuskennaarioita. Hädissäni lähetin tekstarin suomeen; olen pidätettynä jos minusta ei kuuluu mitään niin tehkää jotain. Vastauksena tulee rohkaisuksi kai tarkoitettu viesti; "sinulla ei mitään hätään niinkauan kuin vesikidutusta ei ole käytössä"- ei naurata! Olen odottanut tunnin ja lopulta huoneeseen tulee kolme poliisia, naispoliisi kuulustelee, toinen miespoliisi kirjoittaa ja kolmas vain seuraa sivusta tilannetta.. Poliisit ei puhua englantia ja tulkkini kääntää heidän kysymyksiään. Miksi olen tullut Kiinaan? Työnkuvani ja suhteeni esimieheeni heitä myös kiinnostaa. Lopulta kysyvät tunnustanko syyllisyyteni. Tulkki suosittaa tunnustamaan. Uhkana on sakkorangaistuksesta maasta karkotukseen. Tunnustan että olen jättänyt ilmoittautumatta säännöllisesti ulkomaalaisvirastolle ja ettei työlupani ilmeisesti kaikilta osin ole kunnossa? Minulle käännetään kuuulustelupöytäkirja ja kuittaan joka sivun. Naamakuvat otetaan ja sormeni on musteessa. Minulle kerrotaan että minut tullaan siirtämään toiseen paikkaan, näin ei kuitenkaan loppujenlopuksi tapahtunut. Pyydän tulkkia pyytämään kopion kuulustelupöytäkirjasta, hän ei halua pyytää sitä. Tivaan asiaa niin kauan että lopulta hän suostuu. (Olisi hienoa saada suomeen se pöytäkirja, harvemmin sitä pääsee Kiinan poliisin kirjoihin). Poliisit pysähtyvät ja tuijottavat minua hetken sanattomana. Lopulta naispoliisi pyörittää päätään ja näyttää minulle ovea. Saan luvan lähteä. Viikon kuluttua menen kuulemaan tuomion. Saan sakkoa 100y ja ja puhuttelun. Passini saan takaisin. Lupaan ottaa opikseni. (Kolmen viikon kuluttua sama poliisikolmikko on yllättäen työpaikallani, kameran kanssa, varmistamassa että teen sitä työtä mitä työlupaani on kirjattu). Illalla katselen ystävien kanssa olympialaisten avausjuhlallisuuksia tv:stä. Suomi ja Kiina saavat valtavat hurraahuudot koko porukalta kun urheilijat marssivat stadionille.

Madam -may I help you?

Vakuutuksissa on vara parempi jos viisaasti yhtiön on valinnut. Näin totesin viime vuonna. Kiinaan ja varsinkin jos T..betiin aikoo matkustaa on hyvä selvittää matkavakuutuksen ehdot tarkasti. Vaihdoin vakuutusyhtiötä kun huomasin ettei voimassaoleva vakuutukseni korvaa matkustaessani T..betiin. Kiinan syrjäseudut (vuoristo, aavikko tms) ovat aluetta joissa vakuutukset eivät välttämättä ole voimassa, siis nämä perusmatkavakuutukset. Ja jotkut vakuutusyhtiöt ovat muuttaneet ulkomailla olon kestorajaa. Aiemmin jos pistäytyi suomessa 3kk välein niin vakuutus pysyi voimassa, nyt välttämättä ei kaikissa vakuutusyhtiöissä ole näin.

Meitä oli kaksi naista ja suomalainen luutnantti. Olimme varanneet matkan T..betiin aikomuksena kierrellä siellä ja käydä Himalajan Base Campissa helmi-maaliskuun 08 vaihteessa. Me naiset olimme käyneet Intian puolen Himalajalla joskus 5 vuotta sitten ja ajatus käydä vastakkaisella Kiinan puoleisella puolella kiehtoi kovasti, ainakin minua. Ajankohta oli huono monestakin syystä, tyttäreni Maiju oli sairastellut ja oli epävarmaa voiko hän yleensäkään matkustaa Chengdusta T..betiin ja toisena syynä, Kiinan armeijan joukkojen keskittyminen T..betin levottomuuksia hillitsemään. Ja kolmantena sää, helmi-maaliskuu ei ole parhain ajankohta vuorivaellukselle Himalajalla. Liput ja permit oli hankittu, ei kun matkaan. Herra Long oli järjestänyt majoituksemme. Lensimme Chengdusta Lhasaan samalla koneella armeijan joukkojen kanssa, nuoria poikia lähinnä näyttivät olevan. Kohteliaita, auttoivat rinkkani nostamisessa ”madam- may I help you?” Ja välittömästi kiinan armeija sai silmissäni inhimillisen ja vähemmän pelottavan kuvan. Nuori sotilas teki tietämättään hyvää PR:ää kansantasavallalle. Harvemmin tulee ajatelleeksi että mahtimaan sotilas voisi olla kohtelias, englantia puhuva gentleman. Kiinassa on tottunut kiinalaisten tapaan röyhkeästi etuilla ja polkea heikommat ja länsimaalaisetkin jalkoihinsa.
Ja miten sitten kävikään. Himalaja jäi näkemättä, me naiset löysimme itsemme Lhasalaisesta sairaalasta. Sairaanhoitajana voisin kuvailla hyvinkin tarkkaan syyt sairaalaan joutumiselle, säästän kuitenkin lukijoita siltä ja totean että suomalainen sotilas on mies paikallaan! Hän huolehti ja toi meille ruokaa sairaalaan ja maksoi hoitomme etukäteen, tietysti.
Muistikuvat ovat hieman hatarat sairaalaan joutumiselta. Meidät ohjattiin huoneeseen jossa oli kaksi mieslääkäriä, istuivat ja polttivat tupakkaa. Huoneessa oli myös nuori äiti itkien sydäntä raastavasti ja pöydällä oli pieni käärö, kuollut lapsi. Siinä me olimme kuin jossain kauhutarinassa, kukaan ei äitiä lohduttanut, en minäkään. Tapahtuma tuli silloin sairaana ollessani uniini, kuolleita lapsia ja mustapukuisia pappeja. Päällimmäisenä siellä sairaalassa oli huoli oman lapsen, Maijun voinnista. Syyllisyyttä pukkasi, miten äitinä raahaan lastani (tosin aikuista) ympäri maailmaa ja altistan ties mille sairaudelle. Tulkki kertoi myöhemmin pikkulapsen kuolleen jo edellisenä päivänä, tukehtunut hedelmän palaan. Kiinassa raha puhuu terveydenhuollossakin, kun maksat saat hoitoa. Tätä lasta rahakaan ilmeisesti ei olisi pelastanut. Meitä se raha auttoi. Tiibet jäi sydämeeni – sinne vielä palaan, ehkä tänä vuonna –joskus.
Lähtöpäivä lähestyy lennän torstaina Pekingiin ja sieltä Chengduhun ja jatkan vielä Mianyangiin lähelle T..betin rajaa.

Tytöt tahtoo pitää hauskaa, ei ne riisipuuroja keittele..

Näin on! Vaikka riisi kasvaisi takapihalla ks.kuva. Odottavan aika lienee pitkä, ainakin siltä tuntuu. Lopulta Kiinan lippukin on plakkarissa, eikun lentoon! Sitä ennen pitää ehtiä ja saattaa monta asiaa päätökseen. Käydä työpapereita läpi ja päivittää niitä. Suku ja ystävät hyvästellä. Vatsan totuuttelua, vähentämällä ruokamääriä ja kallistua kasvislinjalle.
Aterioin katukuppiloissa, voin valita raaka-aineet ja ruoka valmistuu ihan kädenkäänteessä silmieni alla. Maukasta ja tuoretta! Asunnossani on toimiva keittiö, sen käyttö on jäänyt vähälle ihan laiskuuttani ja kun ruoka kuppiloissa on käsittämättömän edullista. Siinä samalla tulee hoidettua sosiaaliset velvoitteetkin kun naapuri ottaa suussaan olleilla puikoilla ruokaa ja hymyillen siirtää minun lautaselle. Hymyilen takaisin; xie,xie! No, minähän syön ja toivon ettei kaverilla ole tubia tms. Paljon asioita jätän suosiolla ihan "herran huomaan". Omat syömäpuikot hankin ja ovat laukussa aina käyttövalmiina kun riisikuppi lähestyy. Puikoilla syönti on antavaa, liukasta nuudeliä syödessä ottavaakin. Ei haittaa, kukaan ei kiinnitä huomiota jos vähän rinnuksille valahtaa. Epäsiisteys on silmiinpistävää kiinalaisessa elämänmenossa. Ei pitäisi yleistää, on jokunen siisti kuppilakin vastaantullut. Pakko tähän siivottomuuteen on poikkeus kertoa.. olin työpäivällisellä jossa aterimet olivat kultaa? ja kattaus silmiä hivelevää ja ruoka taivaallista. Ja arvata saattaa ettei päivällisen tarjoajalla herra Longilla ollut rahasta vajetta. Kiinassa on miljardöörejä yli sata, ja miljonäärejä pilvin pimein, tosin herra Long ei kuulu joukkoon, hän on kiinan hallituksen palkkalistoilla. Eli kukahan sen päivällisen loppujenlopuksi maksoi?Harvemmin suomessa pääsee itseään parempaan seuraan, länsimaalaisella kiinassa kaikki on mahdollista. Molemminpuolin pidimme maljapuheita ja kiittelimme toisiamme kilvan hyvästä yhteistyöstä. Tämä tapahtui helmikuussa 08. Ehkä hyvällä viinillä oli osansa kun innostuin kertomaan Helsingin olympialaisista -52 johon kiina lähetti ensikertaa urheilijoitaan. Pakko oli myös todeta että kiinan joukkue myöhästyi kisoista ja vain yksi kilpailija ehti osallistumaan omaan lajiinsa. Nyt tilanne tulee olemaan ihan toinen, Kiina saattaa kerätä suurimman mitalisaaliin kautta historian. Kiinassa ei selviä ilman hyviä ystäviä, näin se vain on!

Juhannus meni sukulaisissa Porvoonseudulla. Saunomista.. tanssimista ja kevyttä lystinpitoa mielenkiintoisten ihmisten kanssa, taisi kertyä vähän varastoonkin. Lankomies oli ihan helisemässä meidän juhannusneitojen kanssa, herrasmiestyyliin saattoi uupuneet lyylit lopulta nukkumaan. Ja eilinen ilta kului ystävättären mökillä. Vietimme läksiäisiäni, kesän lopettajaisia ja pikkujoulua. Uimme ja otimme kuvia. Suomessakaan ei selviä ilman hyviä ystäviä. Kiitos Jatta!

Paljonko kello on Kiinassa?

Huomaan totuttelevani pikkuhiljaa Kiinan aikaan +6 h. Siirrän sisäistä kelloani ja valvon helposti klo 02 saakka, puuhastellen mukamas tärkeitäkin asioita. Olen oman työpäiväni Kiinassa tehnyt kun suomessa sitä vasta käynnistellään. Muutaman kerran olen herännyt kun suomesta soitetaan illalla ja kysytään mitä sulle kuuluu... Siinä unenpöpperössä aamuyön tunteina ei paljon kuulu. Siksipä kännykkä on pääsääntöisesti kiinni. Ja soittelen suomeen kiinan numerostani, on muuten todella edullista puhelua, about 6 senttiä minuutti jos muistan oikein. Ja skype toimii loistavasti. Aikaero vain hankaloittaa yhteydenpitoa.
Hohhoijaa! Tänään on palaveerattu Kiinan asioista. Ei uutta länsirintamalla. Kuitenkin lähdön tunnelman aistin ihollani. Olen irrottautumassa vanhasta, tutusta ja turvallisesta ja tarramassa johonkin uuteen, kerran tosin jo koettuun. Tunne etten kuulu minnekään, saa välillä vallan. No, olen lupautunut loppuvuodeksi ja tainnut allekirjoituksellani lupaukseni vahvistaa. Vielä tämän vuoden maailmalla ja sen jälkeen palaan arkeen: työhön sairaalamaailmaan, ehkä. Asumaan yksin kotitalooni, ja miettimään talon myymistä tai suunnittelemaan jätevesipuhdistamon rakentamista ja muuta pikku remppaa, ehkä. Ne, jotka tietävät, eivät puhu. Ne, jotka puhuvat, eivät tiedä sanoi Tao te Ching.

Vielä kolme työpäivää

Ei tullut kutsu tänäänkään. Alkuviikosta faksattiin passistani kopio kiinalaiselle yhteistyökumppanille. Kun kutsu saapuu niin sen jälkeen voi hankkia lentolipun ja sitten Kiinan suurlähetystöön hakemaan viisumia. Lentolippu ja kutsu tulee olla mukana. Työkaverille kävi viime vuonna ohrasesti, viisumia ei myönnettykään, olympialaisten vuoksi tiukensivat maahan pääsyä. Siinä sitten lentolippua siirtämään ja uudelleen viisumia anomaan.
Vielä on kolme työpäivää suomessa, sitten onkin juhannus. Viimeisenä työpäivänä aion tarjota töissä kiinalaista yrteillä maustettua brandya, lääkemukeista tietty. Ganbei! (Kippis)! Gan =maksa bei=kuppi. Niinpä, tiuhaan kuppien ottaminen rasittaa maksaa, kiinalainenkin sen tietää. Kiinalaiset juovat alkoholia yleensä vain ruokailun yhteydessä. Isännän tehtävänä on juottaa vieraat. Olut- tai viinapulloa pidetään pöydän jalan vieressä lattialla. Eikös suomessakin pullot pidetty piilossa pöydänjalkaa vasten joskus 50-vuotta sitten. TsingTao tai Harbin olutpullokaan ei ole henkilökohtainen vaan siitä isäntä kaataa vierailleen täydennystä, riittoisaa kun lasit on pienet. Kiinassa laki ei määritä ikärajoja alkoholinkäytölle. Eipä siellä näytä alko-ongelmaa ainakaan katukuvassa olevan. Kuvassa kaadetaan kotipolttoista, maku mausteinen ja prosentit katossa ja vieraat pöydänalla :-).

Asiat edelleen vaiheessa

Niin ovat. Täytyy vain sietää sitä ettei lentolippu, viisumi (viisumia varten tarvitsemani kutsu tulee kuulemma huomenna) ja moni muu asia ole selvä. Juhannus lähestyy ja niinpä nyt keskityn niihin asioihin joita voin edistää kuten.. laitoin kuntosalijäsenyyden tauolle ja vien autoni katsastukseen, teen listaa mukaan otettavista tavaroista, käyn hammaslääkärissä jne. Laskuni tulee kätevästi NETpostiin ja voin maksella niitä Kiinasta käsin. Omakotitaloni suhteen olen hieman huolissani, olen sen vuokrannut mutta tuttu vuokralainen ei ilmeisesti asu kuin enintään viikonloput siellä. Onko omaisuuteni siis turvassa?
Lääkityksestä: Kokemuksesta tiedän että kalkkitabletteja on pakko olla mukana, maitotuotteita kun siellä en käytä, maitoskandaalin aikoihin sitä ihan paranoidisesti tutkaili kauppojen maitotuotteita ja saattoi sitä melamiiniakin kukaties saada elimistöön. Ripuli on hyvin yleinen tauti Kiinassa ja yleensä siihen lääkityksenä on antibiootti-piikki pakaraan. Itse kallistun siinä tilanteessa ihan tablettilinjalle. Lääkkeet on olleet tehokkaita ja muutamalla sairaspäivällä olen selvinnyt. Koputtelen puuta.. Kuvassa olevat 11 tablettia kolmesti päivässä neljän päivän ajan, ja olin kuin "toinen nainen". Sikainfluenssaa on todettu Kiinassakin ja sen taudin saaminen on todella huonoa tuuria, väärässä paikassa väärällä hetkellä. Toisaalta se tauti tappaa nuoria aikuisia ei tällaisia keski-ikäisiä perusterveitä. Jos lennän Lontoon kautta, saattaisin harkita koneessa suu-nenä suojusta, tosin ei se taida estää jos tauti on tullakseen kun koneessa syödäkin täytyy..

Luulo ei ole tiedon väärtti

Eilen hihkuin tyytyväisenä kun luulottelin saaneeni blogini rakennettua mieleisekseni. Tänään sitten selvisi ettei homma olekaan vielä valmis. En ollut saanut blogia näkyväksi ja tässä ole tovin sitä nyt yrittänyt tehdä... en osaa, apua! Harmittaa! Kukaan ei löydä tekstejäni ellen saa hommaa toimimaan.
Viime vuonna Kiinassa oli netin kanssa minulla aika-ajoin ongelmaa, lähinnä hitaasti availi sivustoja ja 10uutiset oli usein niin hidasta katseltavaa. Opetti kärsivällisyyttä jos ei muuta. Kirjoituksissani pyrin välttämään ei-toivottuja ja arkaluontoisia aiheita/sanoja kuten T**bet, M*o etc. joihin sensuurin miinaharava yltäisi ja pistäisi blogini seurantaan. Toivottavasti saan rauhassa ja säännöllisesti kirjoitella tätä blogiani. Kiinassa PC:t ovat yleistyneet hurjasti, 70milj blogikirjoittajaa ja internetin käyttäjiäkin 300milj. Laskeskelin että 30 kiinalaistuttavastani on seitsemällä oma kannettava. S-postiosoitteet heillä ovat harvemmin etunimi-sukunimi tyylisiä, koska 1,3miljard ihmisellä on paljon identtisiä nimiä ja mielikuvitusta tarvitaan erottumaan toisista. Joten s-osoite voi olla mitä vaan ja niinpä G-mail ja Luukku herjaa ystävieni lähettämiä viestejä roskapostiksi.

No niin, tästä se alkaa..

Meni tovi tämän blogin salojen ymmärtämiseen ja saamiseen sen itseäni miellyttävään ulkoiseen tilaan. Ihan itse tein! Niin... tarkoitukseni on saada tulevat seikkailuni kaikkien, ainakin läheisteni luettavaksi ja toivon jonkun muunkin joskus sivuilleni eksyvän. Viime vuonna käytin kuvaboxia tähän samaan tarkoitukseen, paljon tuhansia kuvia ja vähän tekstiä. Nyt yritän tehdä tämän päinvastoin. Yrittänyttä ei laiteta mutta koska en todellakaan ole mikään Paasilinna, monellakaan tapaa, niin toivottavasti lukijat jaksavat olla matkassa mukana vaikka suomenkieli ei sulavasti soljukkaan.
Juhannus lähestyy, viisumit ja muut paperit edelleen vaiheessa. Hieman jännittää tulenko saamaan sen viisumin, kun tuli hieman töppäiltyä siellä Kiinan maalla. Viime vuoden työkomennukselta on paljon kerrottavaa ja yritän niitä takautumia kirjoitella myös.